”Ideoita pitää jakaa ja kertoa kokeilustaan. Pitää myös kertoa, kuinka on mokannut ja erehtynyt. ”

Jenni Koskinen, luokanopettaja, Lappeen koulu, Lappeenranta


Koskisen Jenni on yksilöllisten polkujen kokenut tallaaja, ja edelleen löytyy uutta kerrottavaa toisille jaettavaksi. Siitä kiitos! Päästetään Jenni ”ääneen”.

Jenni kertoo, että kehittämistyössä merkityksellistä on ollut mahdollisuus samalla vaivalla päästä kunnolla sisään opetussuunnitelmaan, ja siksi on ollut varmasti helpompi kehittää yksilöllistä polkua myös oppilaiden kanssa. Jenni tarkentaa, että yksilölliselle polulle ei voi hyökätä ajatuksella, että yksilöllistää oppiaineen oppilaalle, vaan on oikeasti pitänyt miettiä, mitkä ovat kunkin oppilaan vahvuudet ja millaisilla tehtävillä tukee parhaiten ja saa oppilaan osaamisen esiin. On pitäydyttävä opetussuunnitelman tavoitteissa ja kehitettävä erilaisia tapoja, joilla oppilaat työskentelevät, sekä erilaisia harjoituksia, joita he tekevät.

Jenni on huomannut omana vahvuutenaan taulukoinnin. Visuaalisena ihmisenä hän kaipaa aina jonkin selkeän kuvan tai piirroksen siitä, mitä tavoitellaan. Myös vaihtoehdot tulee olla näkyvissä. Jennin oppilaat ovat kertoneet palautteessaan, että Jenni tekee paljon erilaisia taulukoita ja koosteita siitä, mitä milloinkin on tarkoitus oppia ja harjoitella. Arvioinnissa oppilailla on 4 eri kansiota, joista löytyy värittämällä tehtäviä itsearviointeja. Niistä voit lukea lisää täältä.


Suunnittelussa ehdoton voimavara on työpari. Töiden jakaminen ja suunnittelu ei ole ollenkaan niin vaivalloista tai raskasta, kun sen voi jakaa. Rinnakkaisluokan kanssa yhteistyötä tiivistetään entisestään ensi lukuvuonna. Yksin ei pysty näkemään niin laajalle ja saattaa jumiutua helposti tiettyihin tehtävä- ja harjoitustyyppeihin. Myös palautteenanto on rikkaampaa ja monipuolisempaa, kun sitä mietitään yhdessä.

Millaista uutta osaamista yksilöllinen oppiminen on sitten vaatinut ja keneltä? Jenni toteaa, että kaikkea ei voi hetkessä saada yksilölliselle polulle. Pienistä askelista pitää olla onnellinen, sillä liian isot harppaukset tappavat luovuuden ja myös uuvuttavat. Pienikin ajatus siitä, että oppilas voi tehdä valintaa omien vahvuuksien pohjalta, on voitto. Sähköiset oppimateriaalit ovat opettaneet paljon,  ja niiden käytössä riittää edelleen opeteltavaa. Jennin seuraava oma tavoite on opetella vertaispalutteen käyttöä entistä enemmän.

Kesäloman kynnyksellä siintää mielessä jo tietysti myös uuden lukuvuoden alku, jota aina keväällä jo suunnitellaan. Ja tällä kertaa Jenni miettii, miten malttaa edes odottaa kesän ajan, jotta pääsee kokeilemaan melko hurjalla kädellä muutettua työjärjestystä. Se onkin yksi merkittävä edellytys yksilölliselle oppimiselle, eli rakenteita on hyvä muuttaa niin, että ne tukevat aidosti oppimisprosesseja. Jos esteitä voi purkaa, niitä puretaan. Muuten ajatuksena on hyvä pitää se, että kannattaa seilata myötäisellä asenteella ja varjella omaa energiaa. Tukea kyllä saa niiltä, jotka ajatuksen yksilöllisestä oppimisesta ymmärtävät. Rehtorin kanssa pitää pystyä keskustelemaan kehitysideoista avoimesti ja punainen lanka on oltava selvillä. Avoimuus ja jakaminen ovat avainsanoja. Tukea ei saa jos ”puuhastelee” omiaan. Jenni korostaa, että ideoita pitää jakaa ja kertoa kokeilustaan. Pitää myös kertoa, kuinka on mokannut ja erehtynyt.

Lappeen koulussa iso asia toimintakulttuurissa on tiimiopettajuus, eli se, että luokka-asteen opettajat jakavat, suunnittelevat ja tekevät yhdessä. Lapsia voi olla 45 tai 66, mutta yhteisellä ajatuksella luotsataan. Toinen tämän hetken iso muutos  on siis työjärjestyksen tekeminen tiimeittäin. Jokainen tiimi on ratkonut työjärjestysongelmia ja timantteja yhdessä. Ilman yhteistä työjärjestystä tiimiopettajuus ei toteudu. Jenni itse on todella ilahtunut siitä, miten luovia ratkaisuja työparin kanssa voikaan keksiä, jotta yhteisen työskentelyn pystyy maksimoimaan. Esimerkiksi jakotuntirumba on nyt mennyt niin, että oppilaat siirtyvät tiimeinä vaikkapa englannin tunnille kummaltakin luokalta ja loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle: 5A luokalta lähtee 1/4 osa englannin tunnille ja 5B luokalta 1/4 myös, loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle. Näin molemmat ryhmät hyötyvät, englannin ryhmistä saadaan joustavia ja tukea sekä apua on tarjolla. Työparityö kukoistaa, tiimiopettajuudelle sallitaan mahdollisuus ja oppilaat voivat laajentaa tiimejään yli luokkarajojen.

Jenni toteaa, että ajattelutavan muutos on oman ammatillisen kehittymisen suurin taustatekijä. Edistymistä tapahtuu joka vuoden jälkeen. Välillä tuntuu, ettei koskaan tulekaan valmista. Välillä siihen turhautuukin, miksi ei tule valmista? Mutta niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu. Keskusteleminen on tärkeää, pitää saada jakaa. Sparraajia kaipaa tosi paljon. Vaikka itse kokeilee, niin on hienoa kuulla toisten kokeiluista. Kuten jo voimme huomata Jennin antamista esimerkeistä, tällä hetkellä Jenni on taatusti ihan liekeissä omasta tontistaan eli 5A:n ja 5B:n ensi lukuvuoden työjärjestyksestä. Jenni kuvaileekin jännitystään;  toimiiko ratkaisu ja millaista pöhinää sillä saadaan aikaan!

Jatkoa yksilöllisen polun tallaamiselle siis seuraa. Askeleita otetaan eteenpäin ja joka lukuvuosi suuntaa täsmennetään. Joka kevät pitää käydä selonteko itsensä kanssa ja reflektoida, missä menee itse juuri nyt opettajana. Oman opettajuuden kehittäminen on Jennille tärkeää, ja hän sanookin toiveekseen kehittyä ja olla parempi.  

 

”Kun oppilas alkaa itsenäisesti muodostaa kysymyksiä..”

Mikko Pajunen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Joutsenon koulu, Lappeenranta

Reflektiota YPE-hankkeesta tällä kertaa Mikon sanoin. Oppilaan yksilöllisen polun seuraamisen mielekkäimpiä hetkiä Mikon mielestä ovat ne, kun huomaa oppilaan ottavan vastuun opiskelustaan ja alkavan itsenäisesti muodostaa kysymyksiä aiheesta sitä mukaa, kun etenee. Tätä pääsee näkemään etenkin jonkin laajemman projektin aikana. Yksilöllisten polkujen suunnittelussa on tärkeää olla hyvin perillä tavoitteista sekä myös osaamisen kriteereistä, kun on summatiivisen arvioinnin aika. Arvioinnin sanallistaminen ja selittäminen oppilaille ylipäänsä vaatii suunnittelua. Myös oppilaan itsearvioinnin järjestäminen on huomioitava.

Mikon kokemusten mukaan yksilöllinen oppiminen on vaatinut ja vaatii oppilaalta oma-aloitteisuutta, kykyä ja halua ottaa vastuuta sekä kykyä suunnitella opiskelua yhtä tuntia pidemmälle. Entäpä sitten opettajien osuus? Opettajalta vaaditaan halua ja tahtoa kyseenalaistaa omaa rutiiniaan ja työskentelyään. Lisäksi vaaditaan sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä suunnitella, kokeilla ja muokata arviointitapoja ja oppimisprosessin sanallistamista. Työyhteisön merkityskään ei ole vähäinen vaan päinvastoin: tarvitaan kykyä tukea oikealla tavalla muutosprosesseja. On myös hyvä saada reilusti rohkaisua erilaisissa kokeiluissa.

Kehittäminen tarvitsee siis kannustusta ja myös pitkäjänteistä työtä. Joutsenon koulussa arviointimenetelmiä ja arviointia kokonaisuudessaan on kehitetty systemaattisesti ja pitkäjänteisesti jo monta vuotta. Esimiehen rooli muutoksen vauhdittajana ja mahdollistajana on aivan keskeinen asia. Mikko arvioi, että omassa koulussa on päästy hyvin eteenpäin siitä syystä, että on laajalla rintamalla kokeiltu rohkeasti uusia tapoja toimia sekä luotettu oppilaisiin silläkin uhalla, että joskus takapakkia on tullut.

Mitä voisi tässä kohtaa sanoa yksilöllisen oppimisen tulevaisuudesta? Yksilöllinen oppiminen luokassa voi merkitä opettajalle useita henkilökohtaisia oppilaskontakteja yhden tunnin aikana eli opettajalta pitäisi löytyä ensinnäkin riittävästi aikaa tunneilla. Mikon kokemus on, että oppilaita on tarve ohjata ja tukea peruskoulutasolla hyvin paljon polkujensa varrella. Opettajan rooli on monin tavoin jopa isompi kuin ennen, ja näin ollen yksilöllinen oppiminen vaatii oikeita resursseja eli rahaa riittävän pieniin ryhmäkokoihin, pienryhmiin ja muuhun tukeen. Inkluusio voi olla kaikin tavoin perusteltua, mutta oppilasaineksen ollessa hyvin eritasoista oppimisvalmiuksiltaan, pitäisi luokkaan tulevaisuudessa riittää ohjaavia aikuisia.

Viisaus on sinussa – YPE-hankeen jälkisanoja.

Miina Koskela, erityisluokanopettaja, Myllymäen koulu, Lappeenranta

Miina on ollut mukana kaksi vuotta kestäneessä Yksilöllistä polkua eteenpäin – hankkeessa. Yksilöllisen oppimisen kehittämisessä merkityksellisen tuntuista Miinan mielestä on ollut oppijuuden omistamisen ja oppimisen mielekkyyden tunne. Kuinka oppilas osallistuu sillä tavalla, että tuntee omistavansa oman oppimisensa?

 Miina on huomannut itsestään, että hänestä löytyy rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja, ajatella ennakkoluulottomasti sekä pitää yllä myönteistä asennetta uuden kehittämiseen. Yksillöllisen oppimisen kehittäminen ei lähde käyntiin aivan automaattisesti, vaan vauhtia antaa ilman muuta työpari, jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa opetusta. Yhteinen sitoutuminen ja ryhmälle soveltuvien toimintatapojen valitseminen on luonnollisesti tärkeää.  Miinan samanmielinen työpari on Minna Jansson, jonka kanssa hän piti myös työpajaa Oppimisen ja kasvun tuen päivillä Lappeenrannassa maaliskuussa.

 Yksilöllisen oppimisen kehittäminen vaatii opettajalta sekä ohjaajalta tietoteknistä osaamista, opetussuunnitelman periaatteiden sisäistämistä ja soveltamista sekä esimiehen tukea asialle. Kehitystyötä Myllymäessä on edistetty tutoroinnilla ja järjestämällä opettajille työpajoja. Omaa kehityshalua ja jaksamista voi ylläpitää pitämällä avoimet ja keskustelevat välit sekä johtoportaaseen että koko työyhteisöön. Avoin keskustelu tukee aina asiaa.

Mitä oppilaiden kanssa sitten päivittäin tapahtuu? Tavallisesti oppilaat saavat valita työskentelypaikkansa suhteellisen vapaasti, luottamuksen kehä –mallia mukaillen. Oppilaat ovat entistä tehtäväorientoituneempia ja ymmärtävät vapauden mukanaan tuoman vastuun paremmin kuin ennen. Opetus on vähemmän opettajajohtoista eivätkä työpäivät tunnu niin kuormittavilta kuin aiemmin, ja kuitenkin oppimistulokset ovat jopa parempia.

Ype- hanke on päättymässä, mutta yksilöllinen oppiminen jatkuu ja kehittyy. Mikä sytyttää Miinaa juuri nyt? Mitä on jäänyt matkaan ja mitä seuraavaksi? Miinaa innostaa positiivinen pedagogiikka ja ratkaisukeskeisyys. Hän haluaa jatkossakin tuoda yksilöiden vahvuudet näkyviksi oppimisessa. Miina kertoo, että arviointikäytänteitä muovataan edelleen juuri heidän oppilailleen sopiviksi – erityisesti vertais- ja itsearviointia.

ETELÄ-SUOMEN OPPIMISEN JA KASVUN TUEN PÄIVÄT 21.-22.3.2018.

Miten viisaus kasvaa koulussa? Puhujana Markus Neuvonen. Myötäntuntoinen kohtaaminen ja sydämellä näkeminen. Puhujana ratkaisukeskeisten menetelmien kouluttaja ja kehittäjä, opettajiemme oma mentor kuluneen vuosikymmenen ajalta, Kirsi Saukkola. Meidän koulu kuuluu kaikille! Puhujana Mari Routti. Käy kuuntelemaan, ole osallistumassa tähän luentoon ja moneen muuhunkin! Maaliskuussa. Lappeenrannassa!

Lappeenrannassa kaupungintalolla järjestetään ETELÄ-SUOMEN OPPIMISEN JA KASVUN TUEN PÄIVÄT 21.-22.3.2018. Järjestelyissä mukana on Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston lisäksi  Lappeenrannan kaupungin hyvinvointi – ja sivistyspalvelut, Lappeenrannan peruskoulut ja Saimaan mediakeskus. 

Kutsu ja ohjelma

Ilmoittautuminen

Vuoden 2018 tilaisuuden teemana on

Yksilöllistä polkua eteenpäin – ja kurkottaa korkealle

Suomalainen koulu 2018 – miltä se näyttää, miltä se tuntuu, mihin sieltä käsin kurkotellaan?

Arviointi on yhä monikulmainen pähkinä purtavaksi. On ilo odottaa sellaisia asiantuntijoita paikalle aiheesta puhumaan kuin Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola. Lappeenrannan kaupungin arviointia kehittävältä yhteistyöryhmältä saamme nähtäville esimerkiksi laaja-alaisen arvioinnin työkaluksi tarkoitettua materiaalia.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri on seminaarissa vahvasti jakamassa parhaita käytäntöjään ja viimeisintä tietoaan. Mikä voi auttaa oppimisen ja kasvun tiellä: pelit, koira, itsearviointi, vuorovaikutus, etäopetus, kulttuurinen osaaminen. Tarjolla on kaikkia näitä näkökulmia omissa pajoissaan. Huomiotta ei  sovi jättää tärkeää aihetta kodin ja koulun välisestä vuorovaikutuksesta eli oma pajansa löytyy sillekin.

Meillä on ilo saada myös Lappeenrannan kaupungin lukioista pajanpitäjät, jotka tulevat kertomaan, millaista tukea opiskelija voi lukiossa saada ja millainen jo aiemmin saatu tuki näyttäisi siivittävän opiskelijan lukioon. Imatran ja Ruokolahden suunnalla on merkittäviä koulurakennusprojekteja. Millaista pedagogiikka rakennetaan, kun kouluja rakennetaan? Entä toisin päin, millaista koulua rakennetaan, kun pedagogiikkaa rakennetaan? Oppimisympäristöjen merkitystä avaamassa on myös Raija Kattilakoski Valteri, Onervasta.

Saimaan mediakeskuksen ja sen yhteistyöverkostojen kautta pääsemme jyvälle entistä paremmin ohjelmoinnin, innovaatiokasvatuksen, digitaalisen teknologian sekä yritysyhteistyön opetuskäytöstä. Näistä aiheista juttu käy jo kuumana. Opettajia on koskettanut Maker – kulttuurin vahva tulokulma. Niin ikään meitä kaikkia koskettaa usein S2-kielen opetus, joten siitäkin tulossa on selviytymispakillinen jaettavaa.

Lappeenrannan kouluista edustettuina ovat etenkin YPE-hankkeen yhteistyökoulut. YPE – hanke eli Yksilöllistä polkua eteenpäin on OPH:n rahoittama kehityshanke, jonka tavoitteena on muodostaa toimivia malleja yksilöllisestä oppimisesta esi- ja perusopetukseen. Hanketta koordinoi Lappeenrannan kaupungissa Saimaan mediakeskus. Pajajaksoilla ideoita ja kokeiltuja käytänteitä jakamassa on Lappeenrannan koulujen rehtoreita, luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia.  Erityisesti se kaikista uusin koulumme, Pontuksen päiväkotikoulu astuu näyttämölle uudenlaisena yhteisöllisen solumallin kouluna. Siellä pääsee myös käymään, jos on nopea paikkansa varaamisessa!

Yksi hehkutettava teema on vielä graafinen fasilitointi. Osaatko piirtää? Entäpä piirrustella? Tämän jälkeen osaat ja saat ajatukset uuteen visuaaliseen muotoon. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä on jaettavissa myös oppilaillesi millä tunnilla tahansa. Teeman taustana on tiimioppiva koulu, joka on erityisesti yksilön oppimisen väline, mutta oppiminen toteutuu vahvasti yhdessä toisten kanssa.

Koulutus on maksuton. Osallistujat vastaavat itse matka-, ruokailu- ja vastaavista kustannuksista.