”Ideoita pitää jakaa ja kertoa kokeilustaan. Pitää myös kertoa, kuinka on mokannut ja erehtynyt. ”

Jenni Koskinen, luokanopettaja, Lappeen koulu, Lappeenranta


Koskisen Jenni on yksilöllisten polkujen kokenut tallaaja, ja edelleen löytyy uutta kerrottavaa toisille jaettavaksi. Siitä kiitos! Päästetään Jenni ”ääneen”.

Jenni kertoo, että kehittämistyössä merkityksellistä on ollut mahdollisuus samalla vaivalla päästä kunnolla sisään opetussuunnitelmaan, ja siksi on ollut varmasti helpompi kehittää yksilöllistä polkua myös oppilaiden kanssa. Jenni tarkentaa, että yksilölliselle polulle ei voi hyökätä ajatuksella, että yksilöllistää oppiaineen oppilaalle, vaan on oikeasti pitänyt miettiä, mitkä ovat kunkin oppilaan vahvuudet ja millaisilla tehtävillä tukee parhaiten ja saa oppilaan osaamisen esiin. On pitäydyttävä opetussuunnitelman tavoitteissa ja kehitettävä erilaisia tapoja, joilla oppilaat työskentelevät, sekä erilaisia harjoituksia, joita he tekevät.

Jenni on huomannut omana vahvuutenaan taulukoinnin. Visuaalisena ihmisenä hän kaipaa aina jonkin selkeän kuvan tai piirroksen siitä, mitä tavoitellaan. Myös vaihtoehdot tulee olla näkyvissä. Jennin oppilaat ovat kertoneet palautteessaan, että Jenni tekee paljon erilaisia taulukoita ja koosteita siitä, mitä milloinkin on tarkoitus oppia ja harjoitella. Arvioinnissa oppilailla on 4 eri kansiota, joista löytyy värittämällä tehtäviä itsearviointeja. Niistä voit lukea lisää täältä.


Suunnittelussa ehdoton voimavara on työpari. Töiden jakaminen ja suunnittelu ei ole ollenkaan niin vaivalloista tai raskasta, kun sen voi jakaa. Rinnakkaisluokan kanssa yhteistyötä tiivistetään entisestään ensi lukuvuonna. Yksin ei pysty näkemään niin laajalle ja saattaa jumiutua helposti tiettyihin tehtävä- ja harjoitustyyppeihin. Myös palautteenanto on rikkaampaa ja monipuolisempaa, kun sitä mietitään yhdessä.

Millaista uutta osaamista yksilöllinen oppiminen on sitten vaatinut ja keneltä? Jenni toteaa, että kaikkea ei voi hetkessä saada yksilölliselle polulle. Pienistä askelista pitää olla onnellinen, sillä liian isot harppaukset tappavat luovuuden ja myös uuvuttavat. Pienikin ajatus siitä, että oppilas voi tehdä valintaa omien vahvuuksien pohjalta, on voitto. Sähköiset oppimateriaalit ovat opettaneet paljon,  ja niiden käytössä riittää edelleen opeteltavaa. Jennin seuraava oma tavoite on opetella vertaispalutteen käyttöä entistä enemmän.

Kesäloman kynnyksellä siintää mielessä jo tietysti myös uuden lukuvuoden alku, jota aina keväällä jo suunnitellaan. Ja tällä kertaa Jenni miettii, miten malttaa edes odottaa kesän ajan, jotta pääsee kokeilemaan melko hurjalla kädellä muutettua työjärjestystä. Se onkin yksi merkittävä edellytys yksilölliselle oppimiselle, eli rakenteita on hyvä muuttaa niin, että ne tukevat aidosti oppimisprosesseja. Jos esteitä voi purkaa, niitä puretaan. Muuten ajatuksena on hyvä pitää se, että kannattaa seilata myötäisellä asenteella ja varjella omaa energiaa. Tukea kyllä saa niiltä, jotka ajatuksen yksilöllisestä oppimisesta ymmärtävät. Rehtorin kanssa pitää pystyä keskustelemaan kehitysideoista avoimesti ja punainen lanka on oltava selvillä. Avoimuus ja jakaminen ovat avainsanoja. Tukea ei saa jos ”puuhastelee” omiaan. Jenni korostaa, että ideoita pitää jakaa ja kertoa kokeilustaan. Pitää myös kertoa, kuinka on mokannut ja erehtynyt.

Lappeen koulussa iso asia toimintakulttuurissa on tiimiopettajuus, eli se, että luokka-asteen opettajat jakavat, suunnittelevat ja tekevät yhdessä. Lapsia voi olla 45 tai 66, mutta yhteisellä ajatuksella luotsataan. Toinen tämän hetken iso muutos  on siis työjärjestyksen tekeminen tiimeittäin. Jokainen tiimi on ratkonut työjärjestysongelmia ja timantteja yhdessä. Ilman yhteistä työjärjestystä tiimiopettajuus ei toteudu. Jenni itse on todella ilahtunut siitä, miten luovia ratkaisuja työparin kanssa voikaan keksiä, jotta yhteisen työskentelyn pystyy maksimoimaan. Esimerkiksi jakotuntirumba on nyt mennyt niin, että oppilaat siirtyvät tiimeinä vaikkapa englannin tunnille kummaltakin luokalta ja loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle: 5A luokalta lähtee 1/4 osa englannin tunnille ja 5B luokalta 1/4 myös, loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle. Näin molemmat ryhmät hyötyvät, englannin ryhmistä saadaan joustavia ja tukea sekä apua on tarjolla. Työparityö kukoistaa, tiimiopettajuudelle sallitaan mahdollisuus ja oppilaat voivat laajentaa tiimejään yli luokkarajojen.

Jenni toteaa, että ajattelutavan muutos on oman ammatillisen kehittymisen suurin taustatekijä. Edistymistä tapahtuu joka vuoden jälkeen. Välillä tuntuu, ettei koskaan tulekaan valmista. Välillä siihen turhautuukin, miksi ei tule valmista? Mutta niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu. Keskusteleminen on tärkeää, pitää saada jakaa. Sparraajia kaipaa tosi paljon. Vaikka itse kokeilee, niin on hienoa kuulla toisten kokeiluista. Kuten jo voimme huomata Jennin antamista esimerkeistä, tällä hetkellä Jenni on taatusti ihan liekeissä omasta tontistaan eli 5A:n ja 5B:n ensi lukuvuoden työjärjestyksestä. Jenni kuvaileekin jännitystään;  toimiiko ratkaisu ja millaista pöhinää sillä saadaan aikaan!

Jatkoa yksilöllisen polun tallaamiselle siis seuraa. Askeleita otetaan eteenpäin ja joka lukuvuosi suuntaa täsmennetään. Joka kevät pitää käydä selonteko itsensä kanssa ja reflektoida, missä menee itse juuri nyt opettajana. Oman opettajuuden kehittäminen on Jennille tärkeää, ja hän sanookin toiveekseen kehittyä ja olla parempi.  

 

Viisaus on sinussa – YPE-hankeen jälkisanoja.

Miina Koskela, erityisluokanopettaja, Myllymäen koulu, Lappeenranta

Miina on ollut mukana kaksi vuotta kestäneessä Yksilöllistä polkua eteenpäin – hankkeessa. Yksilöllisen oppimisen kehittämisessä merkityksellisen tuntuista Miinan mielestä on ollut oppijuuden omistamisen ja oppimisen mielekkyyden tunne. Kuinka oppilas osallistuu sillä tavalla, että tuntee omistavansa oman oppimisensa?

 Miina on huomannut itsestään, että hänestä löytyy rohkeutta kokeilla uusia toimintatapoja, ajatella ennakkoluulottomasti sekä pitää yllä myönteistä asennetta uuden kehittämiseen. Yksillöllisen oppimisen kehittäminen ei lähde käyntiin aivan automaattisesti, vaan vauhtia antaa ilman muuta työpari, jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa opetusta. Yhteinen sitoutuminen ja ryhmälle soveltuvien toimintatapojen valitseminen on luonnollisesti tärkeää.  Miinan samanmielinen työpari on Minna Jansson, jonka kanssa hän piti myös työpajaa Oppimisen ja kasvun tuen päivillä Lappeenrannassa maaliskuussa.

 Yksilöllisen oppimisen kehittäminen vaatii opettajalta sekä ohjaajalta tietoteknistä osaamista, opetussuunnitelman periaatteiden sisäistämistä ja soveltamista sekä esimiehen tukea asialle. Kehitystyötä Myllymäessä on edistetty tutoroinnilla ja järjestämällä opettajille työpajoja. Omaa kehityshalua ja jaksamista voi ylläpitää pitämällä avoimet ja keskustelevat välit sekä johtoportaaseen että koko työyhteisöön. Avoin keskustelu tukee aina asiaa.

Mitä oppilaiden kanssa sitten päivittäin tapahtuu? Tavallisesti oppilaat saavat valita työskentelypaikkansa suhteellisen vapaasti, luottamuksen kehä –mallia mukaillen. Oppilaat ovat entistä tehtäväorientoituneempia ja ymmärtävät vapauden mukanaan tuoman vastuun paremmin kuin ennen. Opetus on vähemmän opettajajohtoista eivätkä työpäivät tunnu niin kuormittavilta kuin aiemmin, ja kuitenkin oppimistulokset ovat jopa parempia.

Ype- hanke on päättymässä, mutta yksilöllinen oppiminen jatkuu ja kehittyy. Mikä sytyttää Miinaa juuri nyt? Mitä on jäänyt matkaan ja mitä seuraavaksi? Miinaa innostaa positiivinen pedagogiikka ja ratkaisukeskeisyys. Hän haluaa jatkossakin tuoda yksilöiden vahvuudet näkyviksi oppimisessa. Miina kertoo, että arviointikäytänteitä muovataan edelleen juuri heidän oppilailleen sopiviksi – erityisesti vertais- ja itsearviointia.

“Joka päivä on opittava jotain uutta, myös opettajan.”  – Jukka Siiskonen

Yhtenäiskoulun yhteinen aikataulu! Se on kokeiltu ja käytössä Lauritsalan koulussa Lappeenrannassa.  Sen toimivuuden nimiin vannoo kuulemani mukaan koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Siiskosen Jukka.

Jukka tekee oppilasprojekteja sekä yksin että kollegansa äidinkielen opettaja Lotta Virkkusen kanssa. Erilaisissa toiminnallisissa projekteissa on mukava tehdä yhteistyötä ja innostusta omaan työhönsä voi saada nimenomaan tätä kautta. Jukan historian ja yhteiskuntaopin tunneilla on käytössä Classroom.  Kirjoja tai kokeita ei siihen perinteiseen tyyliin käytössä ole. Uusia tapoja etsiä tietoa ja arvioida on kyllä etsitty ja pohdittu. Luokassa on oppikirjoja käytössä tuttuun tapaan. Oppilaan oman oppimispolun tavoitetasoa on värikoodattu itsearvioinnin tueksi. 

Miten Jukka visioi yksilöllistä oppimisen polkua reaaliaineiden opettajana? Parasta olisi, kun oppilas aina tietäisi, mitä tuleman pitää. Hänelle olisi tarjolla eritasoisia tehtäviä. Polkuja, joita seurata. Väyliä, joita kulkea. Taitoja väistellä karikkokohtiakin. Lahjakkaiden ja edistyneiden oppilaitten kanssa ehtisi tehdä paljon enemmän. Lukion opetussuunnitelmasta voisi tarjota aiheita ja tekemistä jo aiemmin ja se voitaisiin sitten lukiossa ottaa huomioon. Myös opettajavaihtoa lukion ja yläkoulun opettajan kesken voisi hyvin tehdä. Ihan kertakaikkiaan omaksi ja toisen virkistykseksi!  Luotaisiin yhdessä oppimisen polkua eteenpäin eritasoisille oppilaille.

Jukka ja Lotta sekä koulun opinto-ohjaajat ovat mukana myös ysiluokan monialaisessa oppimiskokonaisuudessa, jossa luodaan Työnhakumessut –  tapahtuma. Messupäivänä pyritään saamaan työnantajia ihan oikeasti mukaan, jotta työnhakija ja työnantaja saisivat paremmat mahdollisuudet kohdata toisensa. Oppilaat saisivat näin opettajien ohjausta hyvin oleelliseen arjen taitoon, jolle on taatusti kysyntää kesän lähestyessä ja elämässä yleensäkin.

Vielä esimerkkejä kasiluokan historian opintojen yksilöllisestä polusta. Luokalla on kahdeksan pakollista tehtävää lukuvuoden aikana. Näitä tehtäviä saa tehdä joko tunnilla tai kotona. Osaan liittyy mainionkuuloisia kotona tehtäviä osioita joka tapauksessa. Näistä tehtävistä koostuu arvioinnin kannalta katsottuna noin puolet arvosanasta. 

Materiaalia historian tunneille, Jukka Siiskonen

Tunneilla käsitellään luonnollisesti myös muita opetussuunnitelman tavoitteita ja teemoja, ja niiden merkitys arvioinnissa on sitten se toinen puolikas. Kaikkea ei tarvitse itse oppilaan selvittää, sillä tunneilla aihetta käsitellään myös yhdessä. 90 minuuttia pitkä oppitunti tuo rauhallisuutta päivärytmiin. Puolen tunnin välitunneille kaikki oppilaat eivät vielä ihan löydä tekemistä, mutta tarjontaa pystytään hyvin antamaan. Se näkyy tässä kerhojen lukujärjestyksessä.

Näyttökuva 2017-12-05 kello 11.03.17

Ihmisiä YPE-hankkeen laitamilta, osa 1.

Myllymäen koulusta, pihan aurinkoiselta puolelta löytyy erityisluokanopettaja Koskelan Miina työparinaan Minna Jansson. Heillä on pari luokallista hyvin yksilöllistä polkua edistyviä yläluokkien oppilaita, joista kaikilla ei ole kuitenkaan yksilöllistettyjä oppiaineita. Lisävoimana on kaksi ohjaajaa.  

 Miina koettelee koko ajan kekseliäisyyttään ohjatessaan oppilaitaan. Siitä luomisen ja aikaansaamisen tunteesta saa varmasti voimaa, kun näkee oppilaiden edistyvän ja huomaa heidän olevan oma-aloitteisia ja pohdiskelevia. Yhteisopettajuutta Miina on tehnyt nelisen vuotta Minnan kanssa. Päivät aloitetaan usein suunnittelulla ja ne lopetetaan yhdessä tehtyyn työhön ja pohdintaan. Se antaa paljon jos ottaakin. Työ on aidosti jaettua iloineen ja pähkäilyineen. Miina voi antaa myös tutor-opettajana pedagogista kuuntelevaa korvaa ja kertoa omien kokemusten kautta huomattuja hyviä käytänteitä!

 Kokeilukulttuuri Miinan ja Minnan luomassa kodikkaassa oppimisympäristössä on ollut rohkeaa ja aikaansaavaa. Kannustaminen ja vahvuuksien etsiminen on toiminnan kivijalka. Nähtävissä on avoimuuden ja joustavuuden ilmapiiri, jossa oppilaan oppiminen on hänen omistuksessaan oleva yksilöllinen polku turvallisten aikuisten viitoittama. Opettajat muokkaavat projekti projektilta ja tunti tunnilta oppilaan haastetason vastaamaan taitotasoa, jotta mielenkiinto ja oppimisen draivi pysyy yllä. Ikäluokat ja oppiaineet saavat sekoittua monialaiseksi yhteistyöksi, joka kirjataan huolellisesti ylös henkilökohtaisiin opintokirjoihin. Luokassa bongataan mahdollisuuksia. Siinäpä kyvykkyyden tunteen perusteet, ja ne selvästi kantavat!