Ihmisiä YPE-hankkeen laitamilta, osa 4

Minkä tahansa

Matematiikan opetuksen tulevaisuus.

Yllä oleva otsikko on tuttu Pekka Peuran blogista MAOT .

Kun Pekka Peura ja kumppanit kävivät Joutsenon koulussa noin viitisen vuotta sitten kertomassa opetuskokeilustaan ja erityisesti matematiikan opetuksen kehittämisestä, oletuksia ja epäilyjä liikkui vielä runsaasti opettajien mielessä. Matematiikka tuntui luontevalta oppiaineelta kokeilla ns. yksilöllistä opintopolkua ja omatahtista etenemistä. Voisiko samankaltainen malli toimia vaikkapa kielissä tai reaaliaineissa? Entä kotitaloudessa tai käsitöissä?

IMG_0188[3]

Lokakuussa Lappeenrannan kouluissa vieraili Helsingin koulujen rehtoreita. Kuuntelin heidän kanssaan, miten Joutsenon koulussa tällä hetkellä toteutetaan Peuran mallista sovellettua yksilöllistä oppimisen polkua vieraiden kielten ja luonnontieteiden opinnoissa. Tässä Yksilöllisen oppimispolun pajassa äänessä olivat ensin 9. luokan oppilaat ja sitten englannin ja ruotsin kielen opettajat Sanna Kauranen ja Pirjo Lehmusjärvi sekä biologian ja maantiedon opettajat Juho-Matti Kyllönen ja Birgitta Ovaska.

 

Oppilaat

Oppilaat kertoivat ensin kokemuksiaan omaan tahtiin opiskelusta. He asettavat itse itselleen tavoitetta sen mukaan, miten opinnot ovat aiemmin sujuneet ja mitä alkavassa opintojaksossa on tulossa. Opettajalta he odottavat aika tavalla sitä mitä aina ennenkin. Että opettaja on tarvittaessa auttamassa ja selittämässä. Että omaa opintojen tilannetta käytäisiin läpi ja “potkittaisiin” tarvittaessa eteenpäin. Oppilaiden mielestä kaverin auttaminen tunneilla on mukavaa. Saa itse kokeilla opettamista ja huomaa, osaako itse asian. Oppilaat kertoivat tykkäävänsä henkilökohtaisista arviointikeskusteluista opettajan kanssa. He saavat kuulla entistä tarkemmin, mitä voisivat tehdä paremmin ja saavat tietää, missä ovat menossa opintojensa sujumisen kannalta. Vertaisarviointi koetaan vielä haastavana, mutta itsearviointitaitojen kehittymisen he ovat huomanneet.  Välillä oppilaat toivovat perinteisempää opetusta, etenkin jos tuntuu, ettei ymmärrä asiaa. Silloin itsekseen eteneminen tuntuu veikkaamiselta ja opetustuokioita kaipaa. Oppilaat arvioivat itsensä kyllä rohkeiksi sanomaan, mikäli eivät ymmärrä jotakin asiaa. Reaaliaineissa ja kielissä yksilöllinen polku tuntuu luontevalta. Matematiikassa, jossa sitä on käytetty jo useampi vuosi, oppilaat pitivät haasteena opettajalta saamaansa aikaa.

Biologia, maantieto

Opiskelu alkaa seiskaluokkalaisilla laaja-alaisista taidoista käsin. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia tehdään luontevasti näissä oppiaineessa. Tutkiva oppiminen on tärkeä ensimmäinen opintotehtävä eli jokainen 7. luokan ryhmä suunnittelee ja toteuttaa alkuun pienen tutkimuksen. Tämän jälkeen oppilaat arvioivat itse, miten laaja-alaiset taidot ovat heille auenneet. Itsearvioinnin hyvä taso on yllättänyt myös opettajat. Opettajien mielestä oppilaat ovat pienessä ajassa kyenneet ottamaan haltuun tämänkaltaista oppimisen tapaa. Organisointikykyä oppilailta on löytynyt myös! Opettajat ovat tiedottaneet huoltajia oppiaineen sisällöistä, laaja-alaisista taidoista sekä opintojen tavoitteista.

Yhteistyö opettajien kesken on lisääntynyt. Heillä on vielä omat ryhmänsä, mutta yhteistyössä tehdään lähes kaikkea. Opettajien oma tunnelma oli se, että koko ajan on välivaihe eli tiettyä kaaosta pitää opetella sietämään. Tällä hetkellä mietinnän alla on erityisesti se, tekevätkö oppilaat liian paljon töitä yksinään. Oppilailla on käytössään koulusta annetut henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet, ja opinnot ovat paljon verkossa. Omaa yksilöllistä polkua eteenpäin mennään usein tietokoneen varassa, mikäli tunnilla ei ole kokeellinen ja toiminnallinen aihe. Tässä on siis tämän hetken kehityskohde.

Englanti ja ruotsi

 

IMG_0189

Vieraissa kielissä opetus seiskaluokalla alkaa hitaasti yksilölliseen oppimisen polkuun totutellen. Alusta alkaen kiinnitetään huomiota laaja-alaisiin taitoihin. Vähitellen siirrytään suurempaan itsenäisyyteen. Oppilaat alkavat asettaa omaa tavoitettaan ohjatusti,  ja arviointi on koko ajan jatkuva prosessi. Yksilöllinen polku kielissä sisältää joustavuutta, omaa valintaa tehtävien suhteen ja omien ehdotusten tekemistä siitä, miten näyttää osaamistaan. Opetuksen raamina ovat erilaiset teemat ja kulttuurit. Isoja kokeita ei pidetä oikeastaan enää ollenkaan, sen sijaan sanakokeita ja erilaisia projektitöitä tehdään sekä suullisesti että kirjallisesti, yksin ja ryhmässä. Oppikirjojakin sekä käytetään että ei käytetä. Luokkakirjana tavallinen oppikirjakin kyllä vielä löytyy. Materiaalia otetaan sieltä, mistä vaan hyvää löytyy. Oppilaat itse tekevät paljon materiaalia kuten videoita ja nauhoituksia. Kotitehtäviä on tottakai. Kotona voi edetä oman tavoitteensa mukaisissa tehtävissä. On myös OPS:inkin mukaan tärkeää miettiä, missä vierasta kieltä voisi koulun ulkopuolellakin käyttää.  Opettajat ovat huomanneet, että motivaatio on yksilöllisessä oppimisessa hyvä. Kun työskennellään tietyn teeman ympärillä, niin langat pysyvät käsissä. Tuen oppilaat eivät oikeastaan voi “tippua” kyydistä, kun oppimisen esteitä poistetaan tietoisesti. Jokainen pääsee omalla kielitaidollaan kyllä johonkin pisteeseen ja tekee kielen parissa tunnilla oman tavoitteensa mukaisesti töitä. Se onkin yksi opetussuunnitelmassa mainittu vieraan kielen arvioitava tavoite:  T4 rohkaista oppilasta asettamaan tavoitteita, hyödyntämään monipuolisia tapoja oppia englantia ja arvioimaan oppimistaan itsenäisesti ja yhteistyössä sekä ohjata oppilasta myönteiseen vuorovaikutukseen, jossa tärkeintä on viestin välittyminen

Systeemiin on saatu toimivuutta. Se tuntuu nyt monipuoliselta, omakohtaiselta oppilaalle sekä myös yhteisöllisyyttä edistävältä. Aluksi tuntui, että tehtävien määrä korostui liikaa. Nyt sitä osataan jo varoa. Tällä hetkellä merkistystä on tehtävien laadulla ja syvyydellä.

Yksilöllistä polkua eteenpäin…

IMG_0186

Yksilöllisen oppimisen työkalut

Mitä pienempi oppilas, sitä konkreetimpi oppimispolun tulee olla. Opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt eivät ole oppilaalle ymmärrettävässä muodossa. Siksi oppilaat mittaavat omaa osaamistaan oppikirjan tehdyillä sivumäärillä, tehtävien läpi suorittamisella tai koenumeroilla. Heille on kerrottu ehkä tavoitteet, mutta onko heillä selvillä, että tämä kaikki on aina osa isompaa kokonaisuutta? Onko oppilailla selvillä, millaisia tavoitteita he oikeasti voivat itselleen asettaa? Mihin tavoitteiden saavuttaminen johtaa?

Lähdin miettimään asiaa ja ryhdyin jäsentelemään kokonaisuuksia paperille. Tarvitsin työkaluja, jotakin visuaalista, jonka avulla

  • voidaan asettaa tavoitteita
  • nähdään mitä on opittu tai mitä osataan jo hyvin
  • nähdään mitä pitää vielä harjoitella

Halusin jäsentää oppilaille sekä huoltajille oppimispolkua 3-6 luokilla. Ryhdyin rakentamaan oppimiskokonaisuuksia äidinkieleen ja kirjallisuuteen, englantiin sekä matematiikkaan. Lopputuloksena syntyivät opintosuunnitelmat vuosiluokittain.

Tässä liitteenä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä englannin oppimiskokonaisuudet vuosiluokille 3-6.

Aloitin oman kolmannen luokan kanssa tänä syksynä käyttämään näitä lomakkeita. Jokainen oppilas on rakentanut itselleen oman opintosuunnitelman näihin kolmeen oppiaineeseen. Olemme käyneet ne vielä yhdessä läpi arviointikeskusteluissa oppilaan ja huoltajan kanssa. Arviointikeskustelussa olemme nimenomaan asettaneet oppimisen tavoitteita. Oppilas on myös voinut merkitä opintosuunnitelmaan jo osaamansa asiat sekä merkata huomioita niihin asioihin, joiden eteen on vielä tehtävä töitä. Huoltajilta on tullut hyvää palautetta lomakkeista ja nimenomaan siitä miten selkeästi tavoitteet tulevat näkyviksi kaikille.

Lomakkeet ovat edelleen kehittelyssä eli täysin valmiita ne eivät ole. Kehittelyssä on myös muiden oppiaineiden opintosuunnitelmat ja miten niitä voisi hyödyntää monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Tämä onkin sitten taas jo ihan oma tarinansa.

aivsop3

aivsop4

aivsop5

aivsop6

envsop3

envsop4

envsop5

envsop6