Äidinkieli – Yksilöllistä polkua eteenpäin

Mikko Pajunen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Joutsenon koulu, Lappeenranta

Reflektiota YPE-hankkeesta tällä kertaa Mikon sanoin. Oppilaan yksilöllisen polun seuraamisen mielekkäimpiä hetkiä Mikon mielestä ovat ne, kun huomaa oppilaan ottavan vastuun opiskelustaan ja alkavan itsenäisesti muodostaa kysymyksiä aiheesta sitä mukaa, kun etenee. Tätä pääsee näkemään etenkin jonkin laajemman projektin aikana. Yksilöllisten polkujen suunnittelussa on tärkeää olla hyvin perillä tavoitteista sekä myös osaamisen kriteereistä, kun on summatiivisen arvioinnin aika. Arvioinnin sanallistaminen ja selittäminen oppilaille ylipäänsä vaatii suunnittelua. Myös oppilaan itsearvioinnin järjestäminen on huomioitava.

Mikon kokemusten mukaan yksilöllinen oppiminen on vaatinut ja vaatii oppilaalta oma-aloitteisuutta, kykyä ja halua ottaa vastuuta sekä kykyä suunnitella opiskelua yhtä tuntia pidemmälle. Entäpä sitten opettajien osuus? Opettajalta vaaditaan halua ja tahtoa kyseenalaistaa omaa rutiiniaan ja työskentelyään. Lisäksi vaaditaan sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä suunnitella, kokeilla ja muokata arviointitapoja ja oppimisprosessin sanallistamista. Työyhteisön merkityskään ei ole vähäinen vaan päinvastoin: tarvitaan kykyä tukea oikealla tavalla muutosprosesseja. On myös hyvä saada reilusti rohkaisua erilaisissa kokeiluissa.

Kehittäminen tarvitsee siis kannustusta ja myös pitkäjänteistä työtä. Joutsenon koulussa arviointimenetelmiä ja arviointia kokonaisuudessaan on kehitetty systemaattisesti ja pitkäjänteisesti jo monta vuotta. Esimiehen rooli muutoksen vauhdittajana ja mahdollistajana on aivan keskeinen asia. Mikko arvioi, että omassa koulussa on päästy hyvin eteenpäin siitä syystä, että on laajalla rintamalla kokeiltu rohkeasti uusia tapoja toimia sekä luotettu oppilaisiin silläkin uhalla, että joskus takapakkia on tullut.

Mitä voisi tässä kohtaa sanoa yksilöllisen oppimisen tulevaisuudesta? Yksilöllinen oppiminen luokassa voi merkitä opettajalle useita henkilökohtaisia oppilaskontakteja yhden tunnin aikana eli opettajalta pitäisi löytyä ensinnäkin riittävästi aikaa tunneilla. Mikon kokemus on, että oppilaita on tarve ohjata ja tukea peruskoulutasolla hyvin paljon polkujensa varrella. Opettajan rooli on monin tavoin jopa isompi kuin ennen, ja näin ollen yksilöllinen oppiminen vaatii oikeita resursseja eli rahaa riittävän pieniin ryhmäkokoihin, pienryhmiin ja muuhun tukeen. Inkluusio voi olla kaikin tavoin perusteltua, mutta oppilasaineksen ollessa hyvin eritasoista oppimisvalmiuksiltaan, pitäisi luokkaan tulevaisuudessa riittää ohjaavia aikuisia.

Mitä pienempi oppilas, sitä konkreetimpi oppimispolun tulee olla. Opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt eivät ole oppilaalle ymmärrettävässä muodossa. Siksi oppilaat mittaavat omaa osaamistaan oppikirjan tehdyillä sivumäärillä, tehtävien läpi suorittamisella tai koenumeroilla. Heille on kerrottu ehkä tavoitteet, mutta onko heillä selvillä, että tämä kaikki on aina osa isompaa kokonaisuutta? Onko oppilailla selvillä, millaisia tavoitteita he oikeasti voivat itselleen asettaa? Mihin tavoitteiden saavuttaminen johtaa?

Lähdin miettimään asiaa ja ryhdyin jäsentelemään kokonaisuuksia paperille. Tarvitsin työkaluja, jotakin visuaalista, jonka avulla

voidaan asettaa tavoitteita
nähdään mitä on opittu tai mitä osataan jo hyvin
nähdään mitä pitää vielä harjoitella

Halusin jäsentää oppilaille sekä huoltajille oppimispolkua 3-6 luokilla. Ryhdyin rakentamaan oppimiskokonaisuuksia äidinkieleen ja kirjallisuuteen, englantiin sekä matematiikkaan. Lopputuloksena syntyivät opintosuunnitelmat vuosiluokittain.

Tässä liitteenä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä englannin oppimiskokonaisuudet vuosiluokille 3-6.

Aloitin oman kolmannen luokan kanssa tänä syksynä käyttämään näitä lomakkeita. Jokainen oppilas on rakentanut itselleen oman opintosuunnitelman näihin kolmeen oppiaineeseen. Olemme käyneet ne vielä yhdessä läpi arviointikeskusteluissa oppilaan ja huoltajan kanssa. Arviointikeskustelussa olemme nimenomaan asettaneet oppimisen tavoitteita. Oppilas on myös voinut merkitä opintosuunnitelmaan jo osaamansa asiat sekä merkata huomioita niihin asioihin, joiden eteen on vielä tehtävä töitä. Huoltajilta on tullut hyvää palautetta lomakkeista ja nimenomaan siitä miten selkeästi tavoitteet tulevat näkyviksi kaikille.

Lomakkeet ovat edelleen kehittelyssä eli täysin valmiita ne eivät ole. Kehittelyssä on myös muiden oppiaineiden opintosuunnitelmat ja miten niitä voisi hyödyntää monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Tämä onkin sitten taas jo ihan oma tarinansa.