Seminaarin satoa: Yksilöllistä polkua eteenpäin – ja kurkottaa korkealle.

• Blogissa vielä kerran kiitollisuudella koottuna seminaarin pajakuvauksia ja jälkikommentteja. Mitä tapahtui? Mitä me näimme, kuulimme ja koimme Etelä-Suomen oppimisen ja kasvun tuen päivillä Lappeenrannassa ja nimenomaan lappeenrantalaisten YPE- hankekoulujen opettajien tarjoilemana. Jos aiheet kiinnostavat, kannattaa lähestyä näitä ihmisiä rohkeasti. Jakaminen hyödyttää kaikkia.

  Birgitta Ovaska, Juho-Matti Kyllönen, Joutsenon koulu:

  Yksilöllinen eteneminen yhdessä ja kuinka se toimii yläkoulun aineenopetuksessa. Birgitta ja Juho ovat alkaneet tänä vuonna tehdä työparina tiivistä yhteistyötä biologian, maantiedon ja terveystiedon tunneilla. Laaja-alaisista taidoista ja oppiaineen tavoitteista muodostuu oppimiskokonaisuuksia, joista ei kokeiluja puutu. Sisällöt ovat ajattelun ja toiminnan taitojen välineitä. Birgitta ja Juho ovat tämän hankkeen lisäksi olleet mukana myös harjoittelemassa itse L1  – taitoja Digiajan ajattelijat – hankkeessa.

  Luokanopettaja Jenni Koskinen, Lappeen koulu:

  Miten opettaja voi rakentaa alakoulun oppilaan yksilöllistä oppimispolkua?
  Käytännöllinen, itse kehitetty lomakeratkaisu, joka mahdollistaa yksilöllisen oppimispolun itse- ohjautuvasta opiskelusta vierihoitoon ja kaikkeen siltä väliltä. Jenni on kehittänyt monta vuotta yksilöllisen oppimisen työkaluja. Moni sai hänen pajastaan varmasti kuulla vahvistusta omille ajatuksilleen ja tuleville kokeiluille. Tässä linkissä on jaossa Jennin tekemää materiaalia.

  Yksilöllisen oppimisen materiaalia Jenni Koskinen

  Rehtori Katri Kurronen ja apulaisrehtori Minna Hiltunen, Pontuksen koulu:

  Pontuksen päiväkotikoulun synty. Syksyllä 2017 aloittanut Pontuksen päiväkotikoulu suunniteltiin yhteisvoimin yksilöllistä oppimista toteuttavaksi yhteisölliseksi kouluksi, jonka soluissa eri-ikäiset oppijat ja opettajat toimivat ja opiskelevat tiimeinä.

Kuvataiteen opettaja, tiimivalmentaja Eine Kaartinen, Kimpisen koulu:

Kässää sie kuvin! Oivalla graafisen fasilitoinnin pajassa, kuinka ajatusmateriaali pakataan yhdessä selkeäksi ja ymmärrettäväksi viestiksi ja mikä on ajattelun sekä dialogin merkitys yhdessä oppimisessa.

Miina Koskela ja Minna Jansson, Myllymäen koulu:

 Monialaisen oppimiskokonaisuuden rakentelu yläkoulussa. Pajassa pääset kokeilemaan monialaisen oppimiskokonaisuuden koostamista yläkoulussa opetettavista aiheista. Miinan ja Minnan pajasta tulee vielä kuvia tänne blogiin. Osallistujat suunnittelivat monta oppimiskokonaisuutta uuden opetussuunnitelman mukaisesti. 

 

Matematiikan opettajat Taija Reponen, Jenni Jaskio-Röyti ja luokanopettajat Hannu Laivamaa ja Pauliina Mustonen, Kimpisen koulu:

Miten luodaan oppilaille ehyt matematiikan oppimispolku, joka takaa riittävästi tukea ja haasteita? Miten monipuolistaa arviointia ja työskentelyä sekä luoda yhteistyötapoja aineen- ja luokanopettajien välille.

Erityisluokanopettajat Marika Kylliäinen ja Maija Vilkko, Sammonlahden koulu sekä mukana Valteri-koulu:

Tuuve – tuettua etäopetusta erityistilanteisiin. Marika ja Maija tietävät jo käytönnössä, mitä Tuuve tarkoittaa. Tuuve on sulautuvan opetuksen pedagoginen malli sellaisille tukea tarvitseville perusopetusikäisille lapsille ja nuorille, joiden opiskelu lähikoulussa ei onnistu. Syynä kotona opiskeluun on vakava psyykkinen tai somaattinen sairaus. Opinnoissa hyödynnetään etä- ja verkko-opetusta. Tuuve-hankkeen ohjaavat opettajat ovat Johanna Sergejeff ja Tiina Pilbacka-Rönkä, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri.

ETELÄ-SUOMEN OPPIMISEN JA KASVUN TUEN PÄIVÄT 21.-22.3.2018.

Miten viisaus kasvaa koulussa? Puhujana Markus Neuvonen. Myötäntuntoinen kohtaaminen ja sydämellä näkeminen. Puhujana ratkaisukeskeisten menetelmien kouluttaja ja kehittäjä, opettajiemme oma mentor kuluneen vuosikymmenen ajalta, Kirsi Saukkola. Meidän koulu kuuluu kaikille! Puhujana Mari Routti. Käy kuuntelemaan, ole osallistumassa tähän luentoon ja moneen muuhunkin! Maaliskuussa. Lappeenrannassa!

Lappeenrannassa kaupungintalolla järjestetään ETELÄ-SUOMEN OPPIMISEN JA KASVUN TUEN PÄIVÄT 21.-22.3.2018. Järjestelyissä mukana on Oppimis- ja ohjauskeskus Valterin ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston lisäksi  Lappeenrannan kaupungin hyvinvointi – ja sivistyspalvelut, Lappeenrannan peruskoulut ja Saimaan mediakeskus. 

Kutsu ja ohjelma

Ilmoittautuminen

Vuoden 2018 tilaisuuden teemana on

Yksilöllistä polkua eteenpäin – ja kurkottaa korkealle

Suomalainen koulu 2018 – miltä se näyttää, miltä se tuntuu, mihin sieltä käsin kurkotellaan?

Arviointi on yhä monikulmainen pähkinä purtavaksi. On ilo odottaa sellaisia asiantuntijoita paikalle aiheesta puhumaan kuin Najat Ouakrim-Soivio ja Marika Toivola. Lappeenrannan kaupungin arviointia kehittävältä yhteistyöryhmältä saamme nähtäville esimerkiksi laaja-alaisen arvioinnin työkaluksi tarkoitettua materiaalia.

Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri on seminaarissa vahvasti jakamassa parhaita käytäntöjään ja viimeisintä tietoaan. Mikä voi auttaa oppimisen ja kasvun tiellä: pelit, koira, itsearviointi, vuorovaikutus, etäopetus, kulttuurinen osaaminen. Tarjolla on kaikkia näitä näkökulmia omissa pajoissaan. Huomiotta ei  sovi jättää tärkeää aihetta kodin ja koulun välisestä vuorovaikutuksesta eli oma pajansa löytyy sillekin.

Meillä on ilo saada myös Lappeenrannan kaupungin lukioista pajanpitäjät, jotka tulevat kertomaan, millaista tukea opiskelija voi lukiossa saada ja millainen jo aiemmin saatu tuki näyttäisi siivittävän opiskelijan lukioon. Imatran ja Ruokolahden suunnalla on merkittäviä koulurakennusprojekteja. Millaista pedagogiikka rakennetaan, kun kouluja rakennetaan? Entä toisin päin, millaista koulua rakennetaan, kun pedagogiikkaa rakennetaan? Oppimisympäristöjen merkitystä avaamassa on myös Raija Kattilakoski Valteri, Onervasta.

Saimaan mediakeskuksen ja sen yhteistyöverkostojen kautta pääsemme jyvälle entistä paremmin ohjelmoinnin, innovaatiokasvatuksen, digitaalisen teknologian sekä yritysyhteistyön opetuskäytöstä. Näistä aiheista juttu käy jo kuumana. Opettajia on koskettanut Maker – kulttuurin vahva tulokulma. Niin ikään meitä kaikkia koskettaa usein S2-kielen opetus, joten siitäkin tulossa on selviytymispakillinen jaettavaa.

Lappeenrannan kouluista edustettuina ovat etenkin YPE-hankkeen yhteistyökoulut. YPE – hanke eli Yksilöllistä polkua eteenpäin on OPH:n rahoittama kehityshanke, jonka tavoitteena on muodostaa toimivia malleja yksilöllisestä oppimisesta esi- ja perusopetukseen. Hanketta koordinoi Lappeenrannan kaupungissa Saimaan mediakeskus. Pajajaksoilla ideoita ja kokeiltuja käytänteitä jakamassa on Lappeenrannan koulujen rehtoreita, luokanopettajia, aineenopettajia ja erityisopettajia.  Erityisesti se kaikista uusin koulumme, Pontuksen päiväkotikoulu astuu näyttämölle uudenlaisena yhteisöllisen solumallin kouluna. Siellä pääsee myös käymään, jos on nopea paikkansa varaamisessa!

Yksi hehkutettava teema on vielä graafinen fasilitointi. Osaatko piirtää? Entäpä piirrustella? Tämän jälkeen osaat ja saat ajatukset uuteen visuaaliseen muotoon. Eikä siinä vielä kaikki. Tämä on jaettavissa myös oppilaillesi millä tunnilla tahansa. Teeman taustana on tiimioppiva koulu, joka on erityisesti yksilön oppimisen väline, mutta oppiminen toteutuu vahvasti yhdessä toisten kanssa.

Koulutus on maksuton. Osallistujat vastaavat itse matka-, ruokailu- ja vastaavista kustannuksista.

 

 

“Joka päivä on opittava jotain uutta, myös opettajan.” – Jukka Siiskonen

Yhtenäiskoulun yhteinen aikataulu! Se on kokeiltu ja käytössä Lauritsalan koulussa Lappeenrannassa.  Sen toimivuuden nimiin vannoo kuulemani mukaan koulun historian ja yhteiskuntaopin opettaja Siiskosen Jukka.

Jukka tekee oppilasprojekteja sekä yksin että kollegansa äidinkielen opettaja Lotta Virkkusen kanssa. Erilaisissa toiminnallisissa projekteissa on mukava tehdä yhteistyötä ja innostusta omaan työhönsä voi saada nimenomaan tätä kautta. Jukan historian ja yhteiskuntaopin tunneilla on käytössä Classroom.  Kirjoja tai kokeita ei siihen perinteiseen tyyliin käytössä ole. Uusia tapoja etsiä tietoa ja arvioida on kyllä etsitty ja pohdittu. Luokassa on oppikirjoja käytössä tuttuun tapaan. Oppilaan oman oppimispolun tavoitetasoa on värikoodattu itsearvioinnin tueksi. 

Miten Jukka visioi yksilöllistä oppimisen polkua reaaliaineiden opettajana? Parasta olisi, kun oppilas aina tietäisi, mitä tuleman pitää. Hänelle olisi tarjolla eritasoisia tehtäviä. Polkuja, joita seurata. Väyliä, joita kulkea. Taitoja väistellä karikkokohtiakin. Lahjakkaiden ja edistyneiden oppilaitten kanssa ehtisi tehdä paljon enemmän. Lukion opetussuunnitelmasta voisi tarjota aiheita ja tekemistä jo aiemmin ja se voitaisiin sitten lukiossa ottaa huomioon. Myös opettajavaihtoa lukion ja yläkoulun opettajan kesken voisi hyvin tehdä. Ihan kertakaikkiaan omaksi ja toisen virkistykseksi!  Luotaisiin yhdessä oppimisen polkua eteenpäin eritasoisille oppilaille.

Jukka ja Lotta sekä koulun opinto-ohjaajat ovat mukana myös ysiluokan monialaisessa oppimiskokonaisuudessa, jossa luodaan Työnhakumessut –  tapahtuma. Messupäivänä pyritään saamaan työnantajia ihan oikeasti mukaan, jotta työnhakija ja työnantaja saisivat paremmat mahdollisuudet kohdata toisensa. Oppilaat saisivat näin opettajien ohjausta hyvin oleelliseen arjen taitoon, jolle on taatusti kysyntää kesän lähestyessä ja elämässä yleensäkin.

Vielä esimerkkejä kasiluokan historian opintojen yksilöllisestä polusta. Luokalla on kahdeksan pakollista tehtävää lukuvuoden aikana. Näitä tehtäviä saa tehdä joko tunnilla tai kotona. Osaan liittyy mainionkuuloisia kotona tehtäviä osioita joka tapauksessa. Näistä tehtävistä koostuu arvioinnin kannalta katsottuna noin puolet arvosanasta. 

Materiaalia historian tunneille, Jukka Siiskonen

Tunneilla käsitellään luonnollisesti myös muita opetussuunnitelman tavoitteita ja teemoja, ja niiden merkitys arvioinnissa on sitten se toinen puolikas. Kaikkea ei tarvitse itse oppilaan selvittää, sillä tunneilla aihetta käsitellään myös yhdessä. 90 minuuttia pitkä oppitunti tuo rauhallisuutta päivärytmiin. Puolen tunnin välitunneille kaikki oppilaat eivät vielä ihan löydä tekemistä, mutta tarjontaa pystytään hyvin antamaan. Se näkyy tässä kerhojen lukujärjestyksessä.

Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ryhmässä

Syyslukukausi on Myllymäessä vierähtänyt rattoisasti projektityöskentelyn parissa. Olemme pureutuneet, mihinpä muuhunkaan kuin suomalaisuuteen juhlavuoden kunniaksi. Projektissa ovat yhdistyneet maantiedon, äidinkielen, musiikin, kuvataiteen, kotitalouden, historian ja biologian sisällöt, laaja-alaisista taidoista nyt puhumattakaan. Juho Norrenan Laaja-alainen osaaminen käytäntöön -kirja näytti suunnan projektille; malli mukautettiin vastaamaan erityisen tuen oppilaiden tarpeita.

Projekti aloitettiin ennakkotietojen keruulla, jotta nähtäisiin mille pohjalle lähdetään oppimista rakentamaan. No, eipä kovin vankka näyttänyt olevan tuo pohja. Tiedot jaoteltiin menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, mistä lähdimme poimimaan oppilaspareille tiedonkeruun aiheita. Aiheet oppilaat saivat valita omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan, ja saatiinpa näin mukaan myös sauna- ja ruokakulttuurin kehittymistä tutkivat oppilasparit. Pareista muodostui ”asiantuntijoita” ja eri alan asiantuntijoista 4-5 hengen ryhmät, joissa tehtiin lopullinen tuotos eli matkailumainos Suomesta (minidokumentti, qr-koodijuliste, esite).

Projektin aikana me opettajat huomasimme tarvetta tiettyjen aiheiden yhteiseen käsittelyyn (maantieto, historia). Projektin lomassa pidimme yhteisiä oppitunteja, ja oppilaat saivat tehdä omalle tasolleen sopivia tehtäviä. Projekti kuitenkin kulki siinä sivussa koko ajan, ja kotiläksynä kuvailivat löylynheittoa kiukaalle ja Näsinneulaa Tampereen-reissun yhteydessä. Jokainen sai työskennellä itselleen luontevimmalla tavalla, ja parit täydensivät toisiaan – opettajat olivat ehkä saattaneet miettiä tätä aspektia etukäteen muodostaessaan parit ;). Viimeistään projektikorttia täyttäessään oppilaat joutuivat miettimään, mitä itse on tehnyt ja mikä on ollut rooli ryhmässä. Projektin onnistumista peilattiin alussa asetettuihin tavoitteisiin ja mietittiin, missä onnistuttiin ja mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Projektityöskentelyssä antoisinta oli opettajan näkökulmasta nähdä oppilaiden tyytyväisyys valmiiseen tuotokseen. Jo se, että saa nihkeän (ehkä jopa epätoivoisen) alun jälkeen nähdä valmiin työn ja esitellä sen muille – mikä sen parempi osoitus onnistumisesta ja sinnikkäästä työskentelystä. Suurimmalla osalla pysyi motivaatio yllä koko projektin ajan, olivathan he saaneet valita aiheet omien kiinnostuksiensa pohjalta. Toki ”vapaamatkustajia” löytyi tämän(kin) projektin aikana, mutta nämä yksittäiset tapaukset oli opettajien helppo huomata työskentelyn lomassa ja ohjata aktiivisempaan työskentelyyn. Missään vaiheessa touhu ei  mennyt ”puuhasteluksi” vaan opetussuunnitelma tavoitteineen ja sisältöineen oli kirkkaana (?) mielessä – ainakin opettajilla ;). Seuraavia projekteja silmällä pitäen oppilaita tulisi ohjeistaa paremmin tavoitteiden asettelussa: mahdollisimman konkreettisten tavoitteiden saavuttamisen arviointi projektin päätteeksi on huomattavasti helpompaa kuin sen, oppiko oppilas esim. Suomen historian merkityksen. Oppilaat, joilla on haasteita oman toiminnan ohjauksessa, hyötyisivät myös selkeämmästä työskentelyrungosta ja aikataulusta. Seuraavia projekteja odotellessa…