”Kun oppilas alkaa itsenäisesti muodostaa kysymyksiä..”

Mikko Pajunen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Joutsenon koulu, Lappeenranta

Reflektiota YPE-hankkeesta tällä kertaa Mikon sanoin. Oppilaan yksilöllisen polun seuraamisen mielekkäimpiä hetkiä Mikon mielestä ovat ne, kun huomaa oppilaan ottavan vastuun opiskelustaan ja alkavan itsenäisesti muodostaa kysymyksiä aiheesta sitä mukaa, kun etenee. Tätä pääsee näkemään etenkin jonkin laajemman projektin aikana. Yksilöllisten polkujen suunnittelussa on tärkeää olla hyvin perillä tavoitteista sekä myös osaamisen kriteereistä, kun on summatiivisen arvioinnin aika. Arvioinnin sanallistaminen ja selittäminen oppilaille ylipäänsä vaatii suunnittelua. Myös oppilaan itsearvioinnin järjestäminen on huomioitava.

Mikon kokemusten mukaan yksilöllinen oppiminen on vaatinut ja vaatii oppilaalta oma-aloitteisuutta, kykyä ja halua ottaa vastuuta sekä kykyä suunnitella opiskelua yhtä tuntia pidemmälle. Entäpä sitten opettajien osuus? Opettajalta vaaditaan halua ja tahtoa kyseenalaistaa omaa rutiiniaan ja työskentelyään. Lisäksi vaaditaan sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä suunnitella, kokeilla ja muokata arviointitapoja ja oppimisprosessin sanallistamista. Työyhteisön merkityskään ei ole vähäinen vaan päinvastoin: tarvitaan kykyä tukea oikealla tavalla muutosprosesseja. On myös hyvä saada reilusti rohkaisua erilaisissa kokeiluissa.

Kehittäminen tarvitsee siis kannustusta ja myös pitkäjänteistä työtä. Joutsenon koulussa arviointimenetelmiä ja arviointia kokonaisuudessaan on kehitetty systemaattisesti ja pitkäjänteisesti jo monta vuotta. Esimiehen rooli muutoksen vauhdittajana ja mahdollistajana on aivan keskeinen asia. Mikko arvioi, että omassa koulussa on päästy hyvin eteenpäin siitä syystä, että on laajalla rintamalla kokeiltu rohkeasti uusia tapoja toimia sekä luotettu oppilaisiin silläkin uhalla, että joskus takapakkia on tullut.

Mitä voisi tässä kohtaa sanoa yksilöllisen oppimisen tulevaisuudesta? Yksilöllinen oppiminen luokassa voi merkitä opettajalle useita henkilökohtaisia oppilaskontakteja yhden tunnin aikana eli opettajalta pitäisi löytyä ensinnäkin riittävästi aikaa tunneilla. Mikon kokemus on, että oppilaita on tarve ohjata ja tukea peruskoulutasolla hyvin paljon polkujensa varrella. Opettajan rooli on monin tavoin jopa isompi kuin ennen, ja näin ollen yksilöllinen oppiminen vaatii oikeita resursseja eli rahaa riittävän pieniin ryhmäkokoihin, pienryhmiin ja muuhun tukeen. Inkluusio voi olla kaikin tavoin perusteltua, mutta oppilasaineksen ollessa hyvin eritasoista oppimisvalmiuksiltaan, pitäisi luokkaan tulevaisuudessa riittää ohjaavia aikuisia.

Seminaarin satoa: Yksilöllistä polkua eteenpäin – ja kurkottaa korkealle.

• Blogissa vielä kerran kiitollisuudella koottuna seminaarin pajakuvauksia ja jälkikommentteja. Mitä tapahtui? Mitä me näimme, kuulimme ja koimme Etelä-Suomen oppimisen ja kasvun tuen päivillä Lappeenrannassa ja nimenomaan lappeenrantalaisten YPE- hankekoulujen opettajien tarjoilemana. Jos aiheet kiinnostavat, kannattaa lähestyä näitä ihmisiä rohkeasti. Jakaminen hyödyttää kaikkia.

  Birgitta Ovaska, Juho-Matti Kyllönen, Joutsenon koulu:

  Yksilöllinen eteneminen yhdessä ja kuinka se toimii yläkoulun aineenopetuksessa. Birgitta ja Juho ovat alkaneet tänä vuonna tehdä työparina tiivistä yhteistyötä biologian, maantiedon ja terveystiedon tunneilla. Laaja-alaisista taidoista ja oppiaineen tavoitteista muodostuu oppimiskokonaisuuksia, joista ei kokeiluja puutu. Sisällöt ovat ajattelun ja toiminnan taitojen välineitä. Birgitta ja Juho ovat tämän hankkeen lisäksi olleet mukana myös harjoittelemassa itse L1  – taitoja Digiajan ajattelijat – hankkeessa.

  Luokanopettaja Jenni Koskinen, Lappeen koulu:

  Miten opettaja voi rakentaa alakoulun oppilaan yksilöllistä oppimispolkua?
  Käytännöllinen, itse kehitetty lomakeratkaisu, joka mahdollistaa yksilöllisen oppimispolun itse- ohjautuvasta opiskelusta vierihoitoon ja kaikkeen siltä väliltä. Jenni on kehittänyt monta vuotta yksilöllisen oppimisen työkaluja. Moni sai hänen pajastaan varmasti kuulla vahvistusta omille ajatuksilleen ja tuleville kokeiluille. Tässä linkissä on jaossa Jennin tekemää materiaalia.

  Yksilöllisen oppimisen materiaalia Jenni Koskinen

  Rehtori Katri Kurronen ja apulaisrehtori Minna Hiltunen, Pontuksen koulu:

  Pontuksen päiväkotikoulun synty. Syksyllä 2017 aloittanut Pontuksen päiväkotikoulu suunniteltiin yhteisvoimin yksilöllistä oppimista toteuttavaksi yhteisölliseksi kouluksi, jonka soluissa eri-ikäiset oppijat ja opettajat toimivat ja opiskelevat tiimeinä.

Kuvataiteen opettaja, tiimivalmentaja Eine Kaartinen, Kimpisen koulu:

Kässää sie kuvin! Oivalla graafisen fasilitoinnin pajassa, kuinka ajatusmateriaali pakataan yhdessä selkeäksi ja ymmärrettäväksi viestiksi ja mikä on ajattelun sekä dialogin merkitys yhdessä oppimisessa.

Miina Koskela ja Minna Jansson, Myllymäen koulu:

 Monialaisen oppimiskokonaisuuden rakentelu yläkoulussa. Pajassa pääset kokeilemaan monialaisen oppimiskokonaisuuden koostamista yläkoulussa opetettavista aiheista. Miinan ja Minnan pajasta tulee vielä kuvia tänne blogiin. Osallistujat suunnittelivat monta oppimiskokonaisuutta uuden opetussuunnitelman mukaisesti. 

 

Matematiikan opettajat Taija Reponen, Jenni Jaskio-Röyti ja luokanopettajat Hannu Laivamaa ja Pauliina Mustonen, Kimpisen koulu:

Miten luodaan oppilaille ehyt matematiikan oppimispolku, joka takaa riittävästi tukea ja haasteita? Miten monipuolistaa arviointia ja työskentelyä sekä luoda yhteistyötapoja aineen- ja luokanopettajien välille.

Erityisluokanopettajat Marika Kylliäinen ja Maija Vilkko, Sammonlahden koulu sekä mukana Valteri-koulu:

Tuuve – tuettua etäopetusta erityistilanteisiin. Marika ja Maija tietävät jo käytönnössä, mitä Tuuve tarkoittaa. Tuuve on sulautuvan opetuksen pedagoginen malli sellaisille tukea tarvitseville perusopetusikäisille lapsille ja nuorille, joiden opiskelu lähikoulussa ei onnistu. Syynä kotona opiskeluun on vakava psyykkinen tai somaattinen sairaus. Opinnoissa hyödynnetään etä- ja verkko-opetusta. Tuuve-hankkeen ohjaavat opettajat ovat Johanna Sergejeff ja Tiina Pilbacka-Rönkä, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri.

Ihmisiä YPE-hankkeen laitamilta, osa 4

Minkä tahansa

Matematiikan opetuksen tulevaisuus.

Yllä oleva otsikko on tuttu Pekka Peuran blogista MAOT .

Kun Pekka Peura ja kumppanit kävivät Joutsenon koulussa noin viitisen vuotta sitten kertomassa opetuskokeilustaan ja erityisesti matematiikan opetuksen kehittämisestä, oletuksia ja epäilyjä liikkui vielä runsaasti opettajien mielessä. Matematiikka tuntui luontevalta oppiaineelta kokeilla ns. yksilöllistä opintopolkua ja omatahtista etenemistä. Voisiko samankaltainen malli toimia vaikkapa kielissä tai reaaliaineissa? Entä kotitaloudessa tai käsitöissä?

Lokakuussa Lappeenrannan kouluissa vieraili Helsingin koulujen rehtoreita. Kuuntelin heidän kanssaan, miten Joutsenon koulussa tällä hetkellä toteutetaan Peuran mallista sovellettua yksilöllistä oppimisen polkua vieraiden kielten ja luonnontieteiden opinnoissa. Tässä Yksilöllisen oppimispolun pajassa äänessä olivat ensin 9. luokan oppilaat ja sitten englannin ja ruotsin kielen opettajat Sanna Kauranen ja Pirjo Lehmusjärvi sekä biologian ja maantiedon opettajat Juho-Matti Kyllönen ja Birgitta Ovaska.

 

Oppilaat

Oppilaat kertoivat ensin kokemuksiaan omaan tahtiin opiskelusta. He asettavat itse itselleen tavoitetta sen mukaan, miten opinnot ovat aiemmin sujuneet ja mitä alkavassa opintojaksossa on tulossa. Opettajalta he odottavat aika tavalla sitä mitä aina ennenkin. Että opettaja on tarvittaessa auttamassa ja selittämässä. Että omaa opintojen tilannetta käytäisiin läpi ja “potkittaisiin” tarvittaessa eteenpäin. Oppilaiden mielestä kaverin auttaminen tunneilla on mukavaa. Saa itse kokeilla opettamista ja huomaa, osaako itse asian. Oppilaat kertoivat tykkäävänsä henkilökohtaisista arviointikeskusteluista opettajan kanssa. He saavat kuulla entistä tarkemmin, mitä voisivat tehdä paremmin ja saavat tietää, missä ovat menossa opintojensa sujumisen kannalta. Vertaisarviointi koetaan vielä haastavana, mutta itsearviointitaitojen kehittymisen he ovat huomanneet.  Välillä oppilaat toivovat perinteisempää opetusta, etenkin jos tuntuu, ettei ymmärrä asiaa. Silloin itsekseen eteneminen tuntuu veikkaamiselta ja opetustuokioita kaipaa. Oppilaat arvioivat itsensä kyllä rohkeiksi sanomaan, mikäli eivät ymmärrä jotakin asiaa. Reaaliaineissa ja kielissä yksilöllinen polku tuntuu luontevalta. Matematiikassa, jossa sitä on käytetty jo useampi vuosi, oppilaat pitivät haasteena opettajalta saamaansa aikaa.

Biologia, maantieto

Opiskelu alkaa seiskaluokkalaisilla laaja-alaisista taidoista käsin. Monialaisia oppimiskokonaisuuksia tehdään luontevasti näissä oppiaineessa. Tutkiva oppiminen on tärkeä ensimmäinen opintotehtävä eli jokainen 7. luokan ryhmä suunnittelee ja toteuttaa alkuun pienen tutkimuksen. Tämän jälkeen oppilaat arvioivat itse, miten laaja-alaiset taidot ovat heille auenneet. Itsearvioinnin hyvä taso on yllättänyt myös opettajat. Opettajien mielestä oppilaat ovat pienessä ajassa kyenneet ottamaan haltuun tämänkaltaista oppimisen tapaa. Organisointikykyä oppilailta on löytynyt myös! Opettajat ovat tiedottaneet huoltajia oppiaineen sisällöistä, laaja-alaisista taidoista sekä opintojen tavoitteista.

Yhteistyö opettajien kesken on lisääntynyt. Heillä on vielä omat ryhmänsä, mutta yhteistyössä tehdään lähes kaikkea. Opettajien oma tunnelma oli se, että koko ajan on välivaihe eli tiettyä kaaosta pitää opetella sietämään. Tällä hetkellä mietinnän alla on erityisesti se, tekevätkö oppilaat liian paljon töitä yksinään. Oppilailla on käytössään koulusta annetut henkilökohtaiset kannettavat tietokoneet, ja opinnot ovat paljon verkossa. Omaa yksilöllistä polkua eteenpäin mennään usein tietokoneen varassa, mikäli tunnilla ei ole kokeellinen ja toiminnallinen aihe. Tässä on siis tämän hetken kehityskohde.

Englanti ja ruotsi

 

Vieraissa kielissä opetus seiskaluokalla alkaa hitaasti yksilölliseen oppimisen polkuun totutellen. Alusta alkaen kiinnitetään huomiota laaja-alaisiin taitoihin. Vähitellen siirrytään suurempaan itsenäisyyteen. Oppilaat alkavat asettaa omaa tavoitettaan ohjatusti,  ja arviointi on koko ajan jatkuva prosessi. Yksilöllinen polku kielissä sisältää joustavuutta, omaa valintaa tehtävien suhteen ja omien ehdotusten tekemistä siitä, miten näyttää osaamistaan. Opetuksen raamina ovat erilaiset teemat ja kulttuurit. Isoja kokeita ei pidetä oikeastaan enää ollenkaan, sen sijaan sanakokeita ja erilaisia projektitöitä tehdään sekä suullisesti että kirjallisesti, yksin ja ryhmässä. Oppikirjojakin sekä käytetään että ei käytetä. Luokkakirjana tavallinen oppikirjakin kyllä vielä löytyy. Materiaalia otetaan sieltä, mistä vaan hyvää löytyy. Oppilaat itse tekevät paljon materiaalia kuten videoita ja nauhoituksia. Kotitehtäviä on tottakai. Kotona voi edetä oman tavoitteensa mukaisissa tehtävissä. On myös OPS:inkin mukaan tärkeää miettiä, missä vierasta kieltä voisi koulun ulkopuolellakin käyttää.  Opettajat ovat huomanneet, että motivaatio on yksilöllisessä oppimisessa hyvä. Kun työskennellään tietyn teeman ympärillä, niin langat pysyvät käsissä. Tuen oppilaat eivät oikeastaan voi “tippua” kyydistä, kun oppimisen esteitä poistetaan tietoisesti. Jokainen pääsee omalla kielitaidollaan kyllä johonkin pisteeseen ja tekee kielen parissa tunnilla oman tavoitteensa mukaisesti töitä. Se onkin yksi opetussuunnitelmassa mainittu vieraan kielen arvioitava tavoite:  T4 rohkaista oppilasta asettamaan tavoitteita, hyödyntämään monipuolisia tapoja oppia englantia ja arvioimaan oppimistaan itsenäisesti ja yhteistyössä sekä ohjata oppilasta myönteiseen vuorovaikutukseen, jossa tärkeintä on viestin välittyminen

Systeemiin on saatu toimivuutta. Se tuntuu nyt monipuoliselta, omakohtaiselta oppilaalle sekä myös yhteisöllisyyttä edistävältä. Aluksi tuntui, että tehtävien määrä korostui liikaa. Nyt sitä osataan jo varoa. Tällä hetkellä merkistystä on tehtävien laadulla ja syvyydellä.

Yksilöllistä polkua eteenpäin…