Jenni Koskinen, luokanopettaja, Lappeen koulu, Lappeenranta
Koskisen Jenni on yksilöllisten polkujen kokenut tallaaja, ja edelleen löytyy uutta kerrottavaa toisille jaettavaksi. Siitä kiitos! Päästetään Jenni ”ääneen”.
Jenni kertoo, että kehittämistyössä merkityksellistä on ollut mahdollisuus samalla vaivalla päästä kunnolla sisään opetussuunnitelmaan, ja siksi on ollut varmasti helpompi kehittää yksilöllistä polkua myös oppilaiden kanssa. Jenni tarkentaa, että yksilölliselle polulle ei voi hyökätä ajatuksella, että yksilöllistää oppiaineen oppilaalle, vaan on oikeasti pitänyt miettiä, mitkä ovat kunkin oppilaan vahvuudet ja millaisilla tehtävillä tukee parhaiten ja saa oppilaan osaamisen esiin. On pitäydyttävä opetussuunnitelman tavoitteissa ja kehitettävä erilaisia tapoja, joilla oppilaat työskentelevät, sekä erilaisia harjoituksia, joita he tekevät.
Jenni on huomannut omana vahvuutenaan taulukoinnin. Visuaalisena ihmisenä hän kaipaa aina jonkin selkeän kuvan tai piirroksen siitä, mitä tavoitellaan. Myös vaihtoehdot tulee olla näkyvissä. Jennin oppilaat ovat kertoneet palautteessaan, että Jenni tekee paljon erilaisia taulukoita ja koosteita siitä, mitä milloinkin on tarkoitus oppia ja harjoitella. Arvioinnissa oppilailla on 4 eri kansiota, joista löytyy värittämällä tehtäviä itsearviointeja. Niistä voit lukea lisää täältä.
Suunnittelussa ehdoton voimavara on työpari. Töiden jakaminen ja suunnittelu ei ole ollenkaan niin vaivalloista tai raskasta, kun sen voi jakaa. Rinnakkaisluokan kanssa yhteistyötä tiivistetään entisestään ensi lukuvuonna. Yksin ei pysty näkemään niin laajalle ja saattaa jumiutua helposti tiettyihin tehtävä- ja harjoitustyyppeihin. Myös palautteenanto on rikkaampaa ja monipuolisempaa, kun sitä mietitään yhdessä.
Millaista uutta osaamista yksilöllinen oppiminen on sitten vaatinut ja keneltä? Jenni toteaa, että kaikkea ei voi hetkessä saada yksilölliselle polulle. Pienistä askelista pitää olla onnellinen, sillä liian isot harppaukset tappavat luovuuden ja myös uuvuttavat. Pienikin ajatus siitä, että oppilas voi tehdä valintaa omien vahvuuksien pohjalta, on voitto. Sähköiset oppimateriaalit ovat opettaneet paljon, ja niiden käytössä riittää edelleen opeteltavaa. Jennin seuraava oma tavoite on opetella vertaispalutteen käyttöä entistä enemmän.
Kesäloman kynnyksellä siintää mielessä jo tietysti myös uuden lukuvuoden alku, jota aina keväällä jo suunnitellaan. Ja tällä kertaa Jenni miettii, miten malttaa edes odottaa kesän ajan, jotta pääsee kokeilemaan melko hurjalla kädellä muutettua työjärjestystä. Se onkin yksi merkittävä edellytys yksilölliselle oppimiselle, eli rakenteita on hyvä muuttaa niin, että ne tukevat aidosti oppimisprosesseja. Jos esteitä voi purkaa, niitä puretaan. Muuten ajatuksena on hyvä pitää se, että kannattaa seilata myötäisellä asenteella ja varjella omaa energiaa. Tukea kyllä saa niiltä, jotka ajatuksen yksilöllisestä oppimisesta ymmärtävät. Rehtorin kanssa pitää pystyä keskustelemaan kehitysideoista avoimesti ja punainen lanka on oltava selvillä. Avoimuus ja jakaminen ovat avainsanoja. Tukea ei saa jos ”puuhastelee” omiaan. Jenni korostaa, että ideoita pitää jakaa ja kertoa kokeilustaan. Pitää myös kertoa, kuinka on mokannut ja erehtynyt.
Lappeen koulussa iso asia toimintakulttuurissa on tiimiopettajuus, eli se, että luokka-asteen opettajat jakavat, suunnittelevat ja tekevät yhdessä. Lapsia voi olla 45 tai 66, mutta yhteisellä ajatuksella luotsataan. Toinen tämän hetken iso muutos on siis työjärjestyksen tekeminen tiimeittäin. Jokainen tiimi on ratkonut työjärjestysongelmia ja timantteja yhdessä. Ilman yhteistä työjärjestystä tiimiopettajuus ei toteudu. Jenni itse on todella ilahtunut siitä, miten luovia ratkaisuja työparin kanssa voikaan keksiä, jotta yhteisen työskentelyn pystyy maksimoimaan. Esimerkiksi jakotuntirumba on nyt mennyt niin, että oppilaat siirtyvät tiimeinä vaikkapa englannin tunnille kummaltakin luokalta ja loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle: 5A luokalta lähtee 1/4 osa englannin tunnille ja 5B luokalta 1/4 myös, loput oppilaat jäävät kahdelle opettajalle. Näin molemmat ryhmät hyötyvät, englannin ryhmistä saadaan joustavia ja tukea sekä apua on tarjolla. Työparityö kukoistaa, tiimiopettajuudelle sallitaan mahdollisuus ja oppilaat voivat laajentaa tiimejään yli luokkarajojen.
Jenni toteaa, että ajattelutavan muutos on oman ammatillisen kehittymisen suurin taustatekijä. Edistymistä tapahtuu joka vuoden jälkeen. Välillä tuntuu, ettei koskaan tulekaan valmista. Välillä siihen turhautuukin, miksi ei tule valmista? Mutta niinhän se on, että vierivä kivi ei sammaloidu. Keskusteleminen on tärkeää, pitää saada jakaa. Sparraajia kaipaa tosi paljon. Vaikka itse kokeilee, niin on hienoa kuulla toisten kokeiluista. Kuten jo voimme huomata Jennin antamista esimerkeistä, tällä hetkellä Jenni on taatusti ihan liekeissä omasta tontistaan eli 5A:n ja 5B:n ensi lukuvuoden työjärjestyksestä. Jenni kuvaileekin jännitystään; toimiiko ratkaisu ja millaista pöhinää sillä saadaan aikaan!
Jatkoa yksilöllisen polun tallaamiselle siis seuraa. Askeleita otetaan eteenpäin ja joka lukuvuosi suuntaa täsmennetään. Joka kevät pitää käydä selonteko itsensä kanssa ja reflektoida, missä menee itse juuri nyt opettajana. Oman opettajuuden kehittäminen on Jennille tärkeää, ja hän sanookin toiveekseen kehittyä ja olla parempi.
Yksilöllistä polkua eteenpäin 