Yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ryhmässä

Syyslukukausi on Myllymäessä vierähtänyt rattoisasti projektityöskentelyn parissa. Olemme pureutuneet, mihinpä muuhunkaan kuin suomalaisuuteen juhlavuoden kunniaksi. Projektissa ovat yhdistyneet maantiedon, äidinkielen, musiikin, kuvataiteen, kotitalouden, historian ja biologian sisällöt, laaja-alaisista taidoista nyt puhumattakaan. Juho Norrenan Laaja-alainen osaaminen käytäntöön -kirja näytti suunnan projektille; malli mukautettiin vastaamaan erityisen tuen oppilaiden tarpeita.

Projekti aloitettiin ennakkotietojen keruulla, jotta nähtäisiin mille pohjalle lähdetään oppimista rakentamaan. No, eipä kovin vankka näyttänyt olevan tuo pohja. Tiedot jaoteltiin menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, mistä lähdimme poimimaan oppilaspareille tiedonkeruun aiheita. Aiheet oppilaat saivat valita omien kiinnostuksenkohteidensa mukaan, ja saatiinpa näin mukaan myös sauna- ja ruokakulttuurin kehittymistä tutkivat oppilasparit. Pareista muodostui ”asiantuntijoita” ja eri alan asiantuntijoista 4-5 hengen ryhmät, joissa tehtiin lopullinen tuotos eli matkailumainos Suomesta (minidokumentti, qr-koodijuliste, esite).

Projektin aikana me opettajat huomasimme tarvetta tiettyjen aiheiden yhteiseen käsittelyyn (maantieto, historia). Projektin lomassa pidimme yhteisiä oppitunteja, ja oppilaat saivat tehdä omalle tasolleen sopivia tehtäviä. Projekti kuitenkin kulki siinä sivussa koko ajan, ja kotiläksynä kuvailivat löylynheittoa kiukaalle ja Näsinneulaa Tampereen-reissun yhteydessä. Jokainen sai työskennellä itselleen luontevimmalla tavalla, ja parit täydensivät toisiaan – opettajat olivat ehkä saattaneet miettiä tätä aspektia etukäteen muodostaessaan parit ;). Viimeistään projektikorttia täyttäessään oppilaat joutuivat miettimään, mitä itse on tehnyt ja mikä on ollut rooli ryhmässä. Projektin onnistumista peilattiin alussa asetettuihin tavoitteisiin ja mietittiin, missä onnistuttiin ja mitä olisi voinut tehdä paremmin.

Projektityöskentelyssä antoisinta oli opettajan näkökulmasta nähdä oppilaiden tyytyväisyys valmiiseen tuotokseen. Jo se, että saa nihkeän (ehkä jopa epätoivoisen) alun jälkeen nähdä valmiin työn ja esitellä sen muille – mikä sen parempi osoitus onnistumisesta ja sinnikkäästä työskentelystä. Suurimmalla osalla pysyi motivaatio yllä koko projektin ajan, olivathan he saaneet valita aiheet omien kiinnostuksiensa pohjalta. Toki ”vapaamatkustajia” löytyi tämän(kin) projektin aikana, mutta nämä yksittäiset tapaukset oli opettajien helppo huomata työskentelyn lomassa ja ohjata aktiivisempaan työskentelyyn. Missään vaiheessa touhu ei  mennyt ”puuhasteluksi” vaan opetussuunnitelma tavoitteineen ja sisältöineen oli kirkkaana (?) mielessä – ainakin opettajilla ;). Seuraavia projekteja silmällä pitäen oppilaita tulisi ohjeistaa paremmin tavoitteiden asettelussa: mahdollisimman konkreettisten tavoitteiden saavuttamisen arviointi projektin päätteeksi on huomattavasti helpompaa kuin sen, oppiko oppilas esim. Suomen historian merkityksen. Oppilaat, joilla on haasteita oman toiminnan ohjauksessa, hyötyisivät myös selkeämmästä työskentelyrungosta ja aikataulusta. Seuraavia projekteja odotellessa…

 

Vuosiluokkaan sitomaton opiskelu yläkoulussa

Ja niin joulu joutui… eikun niin joutui myös Myllymäki aktivoitumaan blogin kirjoittamisen suhteen 😉 Olen Miina Koskela ja opetan Myllymäen koulussa 7.-9.-luokkalaisia erityisoppilaita. Yläkoulussamme on yhteensä 20 erityisen tuen oppilasta, joita opetamme yhdessä työparini (myös erityisluokanopettaja) kanssa. Apunamme on kaksi ohjaajaa.

Viime lukuvuoden aikana uuden opetussuunnitelman suuntaviivoihin tutustuessa alkoi kehittyä idea vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta. Moni oppilaistamme opiskelee useissa oppiaineissa yksilöllistetyn oppimäärän mukaan, ja esimerkiksi matikassa muodostui helposti seitsemän eri tasoryhmää. Opetuksen organisointi oli lievästi sanottuna haastavaa. Olimme jo jonkin aikaa haaveilleet opetuksesta, joka ei perustu perinteiseen oppiaine- ja luokkatasojaotteluun vaan rakentuisi laajojen aihekokonaisuuksien ympärille. Näiden kokonaisuuksien sisällä jokaisella oppilaalla olisi mahdollisuus edetä omaan yksilölliseen tahtiin. Tätä ideaa lähdimme jalostamaan uuden opetussuunnitelman hengessä.

Laadimme yläkoulun opetettavista aihesisällöistä viisi eri oppimiskokonaisuutta: Ihminen ja yhteisö, Kulttuurit, Kestävä elämäntapa, Maailma ja Elämän muodot. Lisäksi matematiikka on jaoteltu omiin oppimiskokonaisuuksiin: geometria, algebra, tilastotiede ja funktiot. Opetus rakentuu näiden kokonaisuuksien ympärille, jolloin eri oppiaineet yhdistyvät luontevalla tavalla. Samaan aikaan voi olla käynnissä parinkin eri kokonaisuuden projekteja, mutta pyrkimys on keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Täten 7. ja 9.-luokkalaiset voivat hyvinkin opiskella samoja aiheita, toki kehitystaso ja aikaisemmin opitut asiat huomioon ottaen. Pääasia on, ettei tehdä tiukkoja luokkatasoon perustuvia jaotteluja vaan huomioidaan oppilaan tiedot, taidot ja tarpeet yksilöllisesti.

Oppilaiden etenemistä seurataan opintokirjan avulla. Jokaisella oppilaalla on henkilökohtainen opintokirja, johon täydennetään suoritustavat, itsearviointi ja opettajan arvio kunkin opitun sisällön osalta. Tämän avulla pidetään huolta, että kolmen lukuvuoden aikana kaikki yläkoulun sisällöt tulisi käsiteltyä. Samoin opintokirjaan merkitään mahdolliset yksilölliset tavoitteet yksilöllistettyjen oppimäärien osalta.

Tällainen tapa järjestää opetus on mahdollistanut entistä paremmin tarttumisen ajankohtaisiin aiheisiin ja niiden kautta oppimisen. Opiskeltavat aiheet kytkeytyvät oppilaiden omaan kokemusmaailmaan ja tekevät oppimisesta entistä mielekkäämpää. Haastavinta on ollut opintokirjan ajan tasalla pitäminen. Opintokirjan toteutus on vielä kehittelyvaiheessa, ja toiveissamme olisi kehittää siitä täysin sähköinen versio. Nyt opintokirjat ovat ainoastaan meidän opettajien tarkasteltavissa, ja avaamme ne oppilaiden kanssa yhdessä. Toiveena olisi, että oppilaalla olisi mahdollisuus itse tarkkailla suorituksiaan ja etenemistään. Myös huoltajat haluaisimme tähän osallistaa. Google Classroomia on väläytelty mahdollisesti sopivaksi alustaksi – tai kenties Wilma voisi olla soveltuva(mpi)? Myös arviointitapojamme tulee kehittää: sen tulisi olla entistä systemaattisempaa ja selkeämpää. Erityisesti itse- ja vertaisarviointiin tarvitsemme jonkinlaisen yksinkertaisen arviointi”välineen” tai ”-väylän”, joka olisi riittävän selkeä oppilaille. Onneksi YPE-hankkeen myötä on jo saatu ideoita ja uskon myös saavamme apuja konkreettiseen toteutukseen 🙂

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

-Miina

 

Yksi opintokirjan sivuista; opettajan "muistiinpanoversio"
Yksi opintokirjan sivuista; opettajan ”muistiinpanoversio”