Miten meni noin niinku omasta mielestä

Matematiikkaa on nyt tallattu yksilöllistä polkua eteenpäin tämä lukuvuosi. Miten meni noin niinku omasta mielestä? Täytyy todeta, että hyvin ja huonosti. Olen tänäkin keväänä siinä tilanteessa, että jotakin muutoksia täytyy tehdä. Luulin siis viime keväänä keksineeni ratkaisun pulmaan, mutta nyt kaiken reflektion jälkeen olen taas kokemusta rikkaampi.

Viime keväänä ongelmana oli se, että en oikein tiennyt missä kohtaa kukakin oppilas oli menossa. Jokainen oli omalla polullaan, mutta työskentelyn seuraaminen ja kartalla pysyminen tuotti opettajalle harmaita hiuksia. Osan työtahti hiipui, eivätkä he jaksaneet ponnistella edetäkseen. Osa paahtoi Pendolinon lailla ja tipahdin kyydistä. Ensiapuna rakentelin luokan seinälle taulukkoa, mihin merkataan missä mennään. Ja vihkoihin liimattiin pelilautaa, jossa oli pysäkkejä osaamisen osoittamiselle.

Luulin keksineeni ratkaisun. Listasin kaikki tehtävät taulukkoihin. Otsikoin ne tehtäväkorteiksi. Oppilaat etenivät tehtäväkorttien mukaan ja merkkasivat korttiin, missä olivat menossa. Äärimmäisen kätevää. Olin onnesta soikea! Yhdellä silmäyksellä näin mitä tehtäviä oppilas tekee, osaako, tarvitseeko apua yms. Oppilas tekee tehtävään kaksi merkintää. Ensimmäinen merkintä on se, että tehtävä on tehty ja toinen merkintä on se, että tehtävä on tarkistettu. Kotitehtävät merkattiin korttiin rasteilla.

Tämän vuoden jälkeen minulle selvisi vihdoinkin se, että mikä kirjoissa, vihkoissa ja näissä taulukoissa sekä tehtäväkorteissa mättää. Oppilailla on jokin kummallinen sisäänrakennettu ajatus siitä, että kaikki tehtävät pitää/tulee aina tehdä. Ihan sama vaikka hän osaisi ne, niin silti oppilas tekee samoja tehtäviä toisensa perään. Täyttää kirjaa, täyttää vihkoa tai täyttää tehtäväkorttia. Pidin itsestään selvänä sitä, että jos jonkin osaa, niin sitten oppilas tekee kokeen ja siirtyy seuraavaan harjoiteltavaan asiaan. Niin minä pidin itsestään selvänä. Oppilashan ei voi jättää tehtäväluetteloon yhtään reikää, eli ympyröimätöntä tehtävää. Vaikka sanon, että laske joka toinen tehtävä, niin oppilaan on kuin omantunnon tuskan takia ympyröitävä jokainen tehtävä, oli ne sitten tehty tai ei.

Nyt toukokuussa tehtäväkorteissa näkyy jo ympyröimättömiä tehtäviä. Tehtäväkortista on tehty joka toinen, joka kolmas tai ehkä alusta ja lopusta muutama tehtävä. Oppilas on pystynyt havainnoimaan omaa oppimistaan ja saamaan selville osaako jo vain pitääkö vielä harjoitella lisää? Kysymykseen, miksi lasket kaikki tehtävät, jos olet jo huomannut osaavasi, sain vastaukseksi:

– Muuten riviin jää aukkoja. Se näyttää huonolta.
– Oletko varma, että osaan?
– Mitä niille tekemättömille tehtäville tehdään?
– Tehdäänkö ne (tekemättömät tehtävät) sitten myöhemmin?
– Miksi en voi tehdä, kun nää on just helppoja?
– Kannattaako niitä jättää tekemättä?
– Näyttää siltä, että olen ollut laiska.
– Onko tarkotus jättää tekemättä?

Niinpä niin. Olin luullut olleeni selkeä tavoitteissani.
Ensi syksynä aloitamme uuden kokeilun. Aloitamme ilman paperista kirjaa. Olen tilannut jokaiselle oppilaalle sähköisen matematiikan kirjan. Sieltä otetaan kotiin Flipped classroom idealla tehtäviä. Koulussa keskitymme tekemiseen ja toimintaan. Syvennämme omaa oppimispolkua niin, että oppilaiden tulee todella reflektoida omaa ajatteluaan ja oppimistaan. Nyt tehtäväkortissa on vain aihepiirit ja testit. Tehtäviä tulee tunneille vähemmän, mutta niiden parissa on työskenneltävä niin, että ne osaa myös opettaa toiselle. Kun tuntuu siltä, että hallitsee asiat, niin ei muuta kuin kokeilemaan koetta.

Mistä se ajatus tulee, että oppikirja tulee täyttää kannesta kanteen. Ja nyt ajatus siitä, että tehtäväkortti tulee täyttää rivi riviltä, tehtävä tehtävältä. Tämä ajattelu vie paljon tilaa matematiikan oppimiselta. Oppilas ei edes käytä matematiikan kieltä kertoessaan, mitä hän tekee.
– Lasken nyt aukeaman 14.3 ykköstehtävää.
Siis, että kertoisi ratkovansa murtolukujen yhteen- ja vähennyslaskuja. Tänä vuonna pääsimme onneksi jo siihen, että oppilas kertoi ratkovansa geometriaa.

En luovuta. Yritän vielä uudelleen.

 

Yksilöllisen oppimisen työkalut

Mitä pienempi oppilas, sitä konkreetimpi oppimispolun tulee olla. Opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt eivät ole oppilaalle ymmärrettävässä muodossa. Siksi oppilaat mittaavat omaa osaamistaan oppikirjan tehdyillä sivumäärillä, tehtävien läpi suorittamisella tai koenumeroilla. Heille on kerrottu ehkä tavoitteet, mutta onko heillä selvillä, että tämä kaikki on aina osa isompaa kokonaisuutta? Onko oppilailla selvillä, millaisia tavoitteita he oikeasti voivat itselleen asettaa? Mihin tavoitteiden saavuttaminen johtaa?

Lähdin miettimään asiaa ja ryhdyin jäsentelemään kokonaisuuksia paperille. Tarvitsin työkaluja, jotakin visuaalista, jonka avulla

  • voidaan asettaa tavoitteita
  • nähdään mitä on opittu tai mitä osataan jo hyvin
  • nähdään mitä pitää vielä harjoitella

Halusin jäsentää oppilaille sekä huoltajille oppimispolkua 3-6 luokilla. Ryhdyin rakentamaan oppimiskokonaisuuksia äidinkieleen ja kirjallisuuteen, englantiin sekä matematiikkaan. Lopputuloksena syntyivät opintosuunnitelmat vuosiluokittain.

Tässä liitteenä äidinkielen ja kirjallisuuden sekä englannin oppimiskokonaisuudet vuosiluokille 3-6.

Aloitin oman kolmannen luokan kanssa tänä syksynä käyttämään näitä lomakkeita. Jokainen oppilas on rakentanut itselleen oman opintosuunnitelman näihin kolmeen oppiaineeseen. Olemme käyneet ne vielä yhdessä läpi arviointikeskusteluissa oppilaan ja huoltajan kanssa. Arviointikeskustelussa olemme nimenomaan asettaneet oppimisen tavoitteita. Oppilas on myös voinut merkitä opintosuunnitelmaan jo osaamansa asiat sekä merkata huomioita niihin asioihin, joiden eteen on vielä tehtävä töitä. Huoltajilta on tullut hyvää palautetta lomakkeista ja nimenomaan siitä miten selkeästi tavoitteet tulevat näkyviksi kaikille.

Lomakkeet ovat edelleen kehittelyssä eli täysin valmiita ne eivät ole. Kehittelyssä on myös muiden oppiaineiden opintosuunnitelmat ja miten niitä voisi hyödyntää monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Tämä onkin sitten taas jo ihan oma tarinansa.

aivsop3

aivsop4

aivsop5

aivsop6

envsop3

envsop4

envsop5

envsop6

Matematiikan tehtäväkortit

Tervehdys blogin lukijoille. Olen Koskisen Jenni, luokanopettaja Lappeen koulusta, Lappeenrannasta. Opetan tällä hetkellä kolmatta luokkaa. Olen viimeiset kolme vuotta kokeillut ja kehitellyt erilaisia yksilöllisiä työskentelymuotoja. Suurimpina haasteina yksilöllisen oppimispolun kehittämisessä ovat olleet oppilaiden motivaation ylläpitäminen ja oppilaiden kiireetön kohtaaminen. Oppitunnit laukkaavat eteenpäin ja päivän loputtua huomaan, etten ole ehtinyt kohtaamaan kaikkia. Osa oppilaista on tehnyt koko ajan lisätehtävänlisätehtävää ja osan kanssa olen laahustanut koko ajan ahdistuksen partaalla muiden perässä. Kenenkään motivaatio ei ole ollut huipussaan, saatikka oppimisen ilon tuntemukset. Kainalot hiessä olen koettanut pitää pakkaa kasassa ja yrittänyt pysyä itse kärryillä, mitä kukakin oppilaista osaa. Tarvitsin muutosta tähän.

Aloitin kehitystyön opetussuunnitelman lukemisella. Olen itse ollut mukana uuden opetussuunnitelman kehitystyössä ihan alusta asti. Päätin, että ensin on perehdyttävä uuteen opetussuunnitelmaan ja pohtia mitä mahdollisuuksia opetussuunnitelma tarjoaisi. Samalla mietin mistä oppiaineesta muutostyö olisi helpointa aloittaa. Päädyin matematiikkaan. Ensimmäinen askel oli se, että oppilaat etenisivät omaan tahtiin. Yhteisiä koko luokan opetustuokioita ei enää olisi, vaan antaisin opetusta tarpeen mukaan. Näin oppilaille jäisi aikaa laskemiseen ja keskusteluun toisten kanssa. Minulla olisi enemmän aikaa niille, jotka tarvitsivat henkilökohtaisempaa tukea. Haasteet tulivat tässäkin heti esille. Kuinka pysyn kärryillä missä oppilas menee? Miten kokeiden kanssa? Miten varmistan, ettei oppilas jää odottamaan, että joku pudottaa tiedon päähän? Miten saan oppilaat ottamaan vastuuta omasta oppimisesta? Miten asia tehdään näkyväksi huoltajille?

Monen onnistumisen ja epäonnistumisen kautta olen nyt siinä pisteessä, että oppilailla on matematiikassa käytössä tehtäväkortit, joita he suorittavat. Tehtäväkortit rakentuvat uuden opetussuunnitelman sisältöalueista. Tehtäväkorteista muodostuu kaikkiaan viisi kokonaisuutta. Jokaisessa kortissa on pienempiä osa-alueita, joiden jälkeen oppilaan on osoitettava osaavansa ja ymmärtävänsä kyseisen osa-alueen asiat. Osaamista on mahdollista osoittaa testillä, jonka voi suorittaa itsenäisesti. Myös suullinen osaamisen osoittaminen on mahdollista.

Tehtäväkortteihin olen perannut koko Tuhattaiturin kolmannen vuosiluokan aineksen läpi ja rakentanut niistä oppilaille (omasta mielestäni) selkeän systeemin edetä omaan tahtiin. Yhdellä silmäyksellä näen missä kukakin on menossa ja millaista tukea ja opetusta oppilas tulee mahdollisesti tarvitsemaan. Opetusta voi antaa opettaja, kaveri tai uuden asian voi katsoa videolta. Youtube on pullollaan matematiikan opetusvideoita, joita hyödynnän kirjaan liimattavina QR-koodeina. Kaikki tämä mahdollistaa oppilaan osallisuuden ja oman oppimisen omistajuuden matematiikassa.

Oppilailla on käytössään molemmat matematiikan kirjat (a- ja b-versio) samanaikaisesti. Oppilaat tekevät tehtäviä molemmista kirjoista. Tehtäväkorteissa on väreillä eritelty se, että kummasta kirjasta tehtävät löytyvät. Osa sisältöalueista löytyy vain toisesta kirjasta ja osa molemmista. On kuitenkin tärkeää, että oppilas saa tarpeeksi toistoa ja harjoitusta. Sisällöt kertautuvat koko vuoden ajan vielä peleissä, matikan sovelluksissa iPadeilla ja toiminnallisilla tunneilla.

Oppilaan omat tavoitteet on helppo merkata tehtäväkortteihin. Oppilas voi asettaa päiväkohtaisia tavoitteita tai viikkokohtaisia tavoitteita omalle etenemiselle. Jos oppilas osaa jonkin asian, voi hän jättää tehtäviä tekemättä ja osoittaa asian osaamisen heti. Voimme myös yhdessä oppilaan kanssa valita hänelle juuri sopivia tehtäviä, olivat ne sitten enemmän mekaanisia tai esimerkiksi sanallisia. Kaikki tämä sen mukaan, mitä tarvitsee harjoitella. Oppitunnin lopuksi oppilaat valitsevat ja määrittävät kotitehtävät itse itselleen. mavsop3tehtavakortti