”Kun oppilas alkaa itsenäisesti muodostaa kysymyksiä..”

Mikko Pajunen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Joutsenon koulu, Lappeenranta

Reflektiota YPE-hankkeesta tällä kertaa Mikon sanoin. Oppilaan yksilöllisen polun seuraamisen mielekkäimpiä hetkiä Mikon mielestä ovat ne, kun huomaa oppilaan ottavan vastuun opiskelustaan ja alkavan itsenäisesti muodostaa kysymyksiä aiheesta sitä mukaa, kun etenee. Tätä pääsee näkemään etenkin jonkin laajemman projektin aikana. Yksilöllisten polkujen suunnittelussa on tärkeää olla hyvin perillä tavoitteista sekä myös osaamisen kriteereistä, kun on summatiivisen arvioinnin aika. Arvioinnin sanallistaminen ja selittäminen oppilaille ylipäänsä vaatii suunnittelua. Myös oppilaan itsearvioinnin järjestäminen on huomioitava.

Mikon kokemusten mukaan yksilöllinen oppiminen on vaatinut ja vaatii oppilaalta oma-aloitteisuutta, kykyä ja halua ottaa vastuuta sekä kykyä suunnitella opiskelua yhtä tuntia pidemmälle. Entäpä sitten opettajien osuus? Opettajalta vaaditaan halua ja tahtoa kyseenalaistaa omaa rutiiniaan ja työskentelyään. Lisäksi vaaditaan sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä suunnitella, kokeilla ja muokata arviointitapoja ja oppimisprosessin sanallistamista. Työyhteisön merkityskään ei ole vähäinen vaan päinvastoin: tarvitaan kykyä tukea oikealla tavalla muutosprosesseja. On myös hyvä saada reilusti rohkaisua erilaisissa kokeiluissa.

Kehittäminen tarvitsee siis kannustusta ja myös pitkäjänteistä työtä. Joutsenon koulussa arviointimenetelmiä ja arviointia kokonaisuudessaan on kehitetty systemaattisesti ja pitkäjänteisesti jo monta vuotta. Esimiehen rooli muutoksen vauhdittajana ja mahdollistajana on aivan keskeinen asia. Mikko arvioi, että omassa koulussa on päästy hyvin eteenpäin siitä syystä, että on laajalla rintamalla kokeiltu rohkeasti uusia tapoja toimia sekä luotettu oppilaisiin silläkin uhalla, että joskus takapakkia on tullut.

Mitä voisi tässä kohtaa sanoa yksilöllisen oppimisen tulevaisuudesta? Yksilöllinen oppiminen luokassa voi merkitä opettajalle useita henkilökohtaisia oppilaskontakteja yhden tunnin aikana eli opettajalta pitäisi löytyä ensinnäkin riittävästi aikaa tunneilla. Mikon kokemus on, että oppilaita on tarve ohjata ja tukea peruskoulutasolla hyvin paljon polkujensa varrella. Opettajan rooli on monin tavoin jopa isompi kuin ennen, ja näin ollen yksilöllinen oppiminen vaatii oikeita resursseja eli rahaa riittävän pieniin ryhmäkokoihin, pienryhmiin ja muuhun tukeen. Inkluusio voi olla kaikin tavoin perusteltua, mutta oppilasaineksen ollessa hyvin eritasoista oppimisvalmiuksiltaan, pitäisi luokkaan tulevaisuudessa riittää ohjaavia aikuisia.